Utopia on jättiläismäinen lasikuvun alle rakennettu huvipuisto. Puisto hyödyntää uusinta teknologiaa hologrammeista robotiikkaan luodakseen kävijöille unohtumattomia elämyksiä. Paratiisiin saapuu kuitenkin käärme ja Utopian johto huomaa puiston robottijärjestelmän olevan sabotoinnin kohteena. Paikalle kutsutaan tohtori Andew Warne joka on aikoinaan vastannut järjestelmän suunnittelusta. Warne saapuu puistoon tyttärensä kanssa ja huomaa pian olevansa keskellä häikäilemätöntä kiristystä missä panoksena on puiston tuhansien vieraiden henki ja myös Warnen tyttären turvallisuus.
Koko tarina tapahtuu yhden päivän aikana eikä takaumia käytetä. Tämmöinen rakenne vaatisi "tikittävän jännityksenrakentamisen" mutta Child sortuu tekemään tarinasta ylipitkän ja laahaavan. Kerronta on kokoajan jotenkin pintapuolista eikä imaise mukaansa kuin hetkittäin. Ihmishahmot ovat teennäisen tuntuisia ja särmättömiä. Child ei myöskään onnistu heittämään tarinaan tarpeeksi yllättäviä käänteitä vaan suurin osa juonen muutoksista on hyvinkin ennalta-arvattavia.
Harvoin tulee kiinnitettyä huomiota kirjan suomennokseen. Tällä kertaa useat kirjoitus- ja kielioppivirheet häiritsivät kuitenkin tavallista enemmän. Lisäksi Utopian eri osien suomennokset kuulostivat kuin suoraan Harry Potterista kiskaistuilta ("Kaasuvalo", "Kallisto", "Rantahuvi", "Kirkunakone").
Ja sitten se syy miksi jaksoin kahlata tämän kirjan loppuun asti. Puisto sinällään on kuvattu kiinnostavasti. Puiston alueet ja laitteet on rakennettu kekseliäästi ja niistä lukiessa tulee mieleen että "olisipa mahtavaa käydä tuolla". Vanhalle huvipuistofanille tämä oli se porkkana minkä takia luin loppuun asti. Vaan eipä olisi kannattanut tähän muuten aikaa tuhlata.
*
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti