Lohikäärmeen merkki on seitsemästoista suomennettu Michael Connellyn kirja. Mikäli laskuni pitävät paikkaansa olen tainnut lukea kaikki aikaisemmin suomennetut Connellyn teokset, Niinpä tunne kirjan avatessa oli kuin kotiin olisi tullut.
Kaikki Connellyn teokset sijoittuvat samaan miljööseen Los Angelesiin. Enkelten kaupunki esitetään hieman film-noir tyyppisesti rikollisuuden pesänä missä lain eri puolilla tasapainoilu kuuluu kaupungin jokapäiväiseen sykkeeseen. Connelly kierrättää kirjoissaan muutamaa päähenkilöä jotka toimivat samoissa ympyröissä ja joiden tiet kirjoissa risteävät silloin tällöin. Esimerkiksi edellisen kirjan päähenkilö voi olla pienessä sivuroolissa seuraavassa kirjassa.
Tällä kertaa päähenkilönä on vanhentunut rikoskomisario Harry Bosch. Bosch on Connellyn päähenkilöportfoliosta suosikkini, mutta samalla myös ehkä stereotyyppisin hahmo. Yksinäinen, perheasiansa sotkenut ja alkoholistakin tykkäävä katkera silloin tällöin lain väärälle puolelle lankeava poliisi ei ole mikään omaperäisin kuvaus dekkarin päähenkilölle.
Tällä kertaa Bosch alkaa tutkimaan lähiön ruokakaupassa ammutun kiinalaisen vanhan miehen tapausta. Juoni monimutkaistuu koko ajan ja selkeältä ryöstötapolta vaikuttanut tapaus saa aivan uudet mittasuhteet. Tutkinnan aikana Bosch selvittelee myös välejään ex-vaimoonsa ja tyttäreensä ja yrittää olla hermostumatta flegmaattiseen työpariinsa. Tutun Los Angelesin lisäksi kirjassa vieraillaan Hong Kongissa. Hong Kongin vierailu rytmittää kirjaa hyvin. Siinä missä muuten Connellylle tyypilliseen tapaan kerätään johtolankoja ja tutkitaan, niin Hong Kongissa mennäänkin sitten täysillä eteenpäin toimintajännäreiden tyyliin. Kiinnostava sattuma oli että sekä tässä kirjassa että edellisessä lukemassani kirjassa (Nesbö: Panssarisydän) Hong Kongissa sijaitseva rakennuskompleksi Chungking Mansion (http://en.wikipedia.org/wiki/Chungking_Mansions) on näkyvässä roolissa.
Lohikäärmeen merkki on laadukkaasti ja vangitsevasti kirjoitettu. Tarina kulkee erinomaisesti eteenpäin, henkilöt on hyvin kuvattu ja juonenkäänteet vangitsevia. Samaa voi sanoa kaikista Connellyn teoksista. Vaikka olen lukenut ne kaikki niin en osaa nimetä yhtään joka olisi selvästi parempi tai huonompi kuin muut. Sama pätee Lohikäärmen merkkiin eli pientä liukuhihnamakua alkaa olla Connelly kirjoittamisessa eikä uusiutumista juuri tapahdu, ellei Hong Kongin toimintapainotteista jaksoa lasketa siksi. Jos tykkäät Connellyn aikaisemmista kirjoista on tämä varma valinta. Jos et ole aikaisemmin Connellya lukenut kehoitan aloittamaan vanhemmasta tuotannosta ja lukemaan kirjoja järjestyksessä.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti