Kerrotaan nyt heti tähän alkuun, että luin tätä kirjaa vain noin neljäkymmentä sivua ennenkuin jätin sen kesken. Tämä ei siis nyt ole varsinainen arviointi vaan enemmänkin kommentit noiden muutaman kymmenen sivun perusteella.
Murha laitumella kertoo lampaista jotka yrittävät selvittää kuka tappoi heidän paimenensa. Kun luin tämän kirjan takakannesta kirjastossa en voinut olla istahtamatta alas ja lukematta paria ensimmäistä sivua. Niiden perusteella kirja tuntui yllättävän hyvältä yhdistelmältä mustaa huumoria, dekkaria ja jonkinlaista aikuisten satua. Kyseessä siis nimenomaan on aikuisten kirja, ei lasten satu.
Mutta silti.
Kirjan päähenkilöinä on siis hupsuja puhuvia lampaita. Ne puhuvat keskenään ja tuntuvat myös ymmärtävän ihmisten kieltä. Osa lampaista on fiksumpia kuin toiset, yleisvaikutelmaksi jäi että keskimäärin ne ovat semmoisen hassusti dementoituneen mutta välillä skarpisti ajattelevan mummon tasolla. Luen mielellään sci-fiä ja fantasiaakin ja niinpä ajattelin että tämmöinen outo lähtökohta ei minua häiritsisi. Mutta siis hei! Puhuvia hupsuja lampaita! Dekkarissa! Jotenkin tuo vain tökki niin pahasti että kirja jäi heti alussa kesken.
Sinällään kirja on - ainakin alun perusteella - ihan hyvin kirjoitettu, se on voittanut palkintoja ja käännetty ainakin kahdellekymmenelle eri kielelle. Eli erittäin todennäköisesti joku tästä tykkää eikä tämä mikään B-luokan teos missään tapauksessa ole.
En jaa tähtiä tälle kirjalle kun en tuon pidemmälle jaksanut lukea.
Minullakin tämä jäi kesken, ja äänikirjana, joka on äärimmäisen harvinaista. Jaksan yleensä kuunnella sellaisiakin kirjoja, joita en viitisisi lukea. Mutta tämä ei vain ollut minun kirjani.
VastaaPoistaKyllä vain. Täsmälleen näin. Yleensä sinnittelen huononkin dekkarin loppuun vain nähdäkseni, että arviointini pitää kutinsa. Pitkäveteistä dekkaria saatan lukea kuukausitolkulla muiden parempien rinnalla, koska yleensä valjun, haljun ja mitäänsanomattoman dekkarin kohdalla pakkonukahdan umpiuneen kahden sivun jälkeen.
VastaaPoistaSwann on kehuttu ja palkittu, mikä minua aina jaksaa ihmetyttää suuresti. Häneltähän on käännetty nyt joku toinekin kirja, jonka nimeä en jaksa muistaa. Swannin lampaat oli minusta niin löyhäpäistä tekstiä, että en edes viitsinyt pakottamalla vaivautua loppuun saakka. Muistelen, että aloittelin tätä jolloinkin kesälomalla, jolloin lukumahdollisuuksien pitäisi olla hyvät ja nautittavat. Minkäkin etenin muutaman kymmenen sivua ja mielenkiinto loppui aivan tyystin. Kertakaikkiaan. Ei päätä ei häntää tekstissä.