Kosmologian professori Kari Enqvist on elmänkatsomukseltaan uskonnoton. Tämä tarkoittaa suunnilleen sitä, että hänellä ei ole uskonnollisia vakaumuksia suuntaan eikä toiseen. Hän ei ole uskonnollinen eikä myöskään ateisti, vaan näkee uskontoon liittyvät kysymykset enimmäkseen epäolennaisina ja ei-kiinnostavina. Toisaalta hän myös selkeästi kunnioittaa muiden vakaumuksia eikä kirjassa millään lailla saarnaa omaa elämänkatsomustaan ainoana oikeana.
Kirjan ideana on, että Enqvist tutkailee uskovien riittejä, mielipiteitä ja toimintatapoja omasta uskonnottoman tiedemiehen näkovinkkelistään. Heti ensimmäisessä luvussa hän istuu SLEY:n messussa Pyhän Sydämen Kappelissa ja tarkkailee messua ja messuun osallistuvia. Mielestäni kirjan parasta antia ovat juuri nämä kohdat, joissa Enqvist objektiivisesti raportoi uskovien tapahtumista ja toiminnoista. Tähän liittyy usein myös yhteiskunnallista pohdintaa, esimerkiksi kirkon hautaustehtävää käsittelevässä luvussa sekä kirkon taloutta esittelevässä osassa. Erittäin mielenkiintoista oli myös kasteeseen ja lapsen oikeuksiin liittyvä pohdinta.
Kirjaa vaivaa välillä tietynlainen punaisen langan puuttuminen. Aiheesta toisiin hypitään aika vapaasti ja etenkin kirjan keskivaiheilla kirjoituksen lipsahtavat välillä yllättävän paljon kirjan perusidean ulkopuolelle. Yllättävää oli myös se, miten paljon Enqvist on pehmentänyt tyyliään (verrattuna esimerkiksi Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat teokseen). Hyvää tässä on se, että hän ei saarnaa omia ajatuksiaan liikaa, mutta samalla tämä on vienyt vähän terää kirjoituksista pois. Edelliseen kirjaan verrattuna Uskomaton matka uskovien maailmaan on myös mielestäni vähemmän henkilökohtainen. Välillä tuntuu että iso osa tähän kirjaan kuuluvista asioista on jo käytetty edellisessä kirjassa ja Enqvistilla on loppunut (uusi) asia kesken.
Ylläolevasta kritiikistä huolimatta kyseessä on kirja joka kannattaa lukea. Enqvist kirjoittaa sujuvasti ja mukaansatempaavasti ja usean asian kohdalla tuli semmoinen "ahaa, tuohan on ihan uusi näkökulma tähän asiaan" elämys.
* * *
Olen lukenut Monimutkaisuuden ja tämän, ilmeisesti pitäisi tutustua Kuoleman ja unohtamisen aikakirjoihinkin.
VastaaPoistaEnqvistin kirjat on kiinnostaneet minua aina, mutta jotain niissä on kuitenkin sellaista, että lukeminen on tähän asti aina jäänyt vain aikomisen asteelle. Mutta ehkä minä vielä...
VastaaPoistaSinulle on Erjan lukupäiväkirjassa tarjolla tsemppiä ja tunnustuksia :)
Varsin mielenkiintoinen aihe! Täytyy käydä kirjastossa selailemassa, jospa vaikka innostuisin lukemaan.
VastaaPoistaAteistinen tiede lepää tyhjän päällä!
VastaaPoistaLuonto sisältää aivan suunnattoman määrän informaatiota DNA:n muodossa. Mistä tämä informaatio on saanut alkunsa, kun fysiikka ei tue järjestyksen syntymistä itsestään. Kaikki rappeutuu elottomassa maailmassa ja järjestys häviää. Tämä rappeutuminen ulottuu myös DNA:han, jossa virheet lisääntyvät DNA:n omasta virheenkorjaustoiminnasta huolimatta.
Makroevoluution kannattajat puolustavat järjestyksen kasvua maapallon energeettisellä avoimuudella. - Ei sillä voi perustella järjestyksen kasvua, ellei ole olemassa mekanismeja, jotka pystyisivät suuntaamaan auringosta saatavan energian järjestyksen lisäämiseen. Sellaiset mekanismit kuitenkin puuttuvat elottomasta luonnosta. Järjestys (ja varsinkaan informaatio) eivät voi syntyä itsestään sattumanvaraisin prosessein, joihin evoluutioteoria pelkästään perustuu.
Tosiasia on se, että aine ja energia eivät voi synnyttää järjestystä ja informaatiota, vaan informaation takana on aina oltava jokin korkeampi informaatio! Kaikkein viisain ja tieteellisin selitys elämälle on siten Raamatun toteamus "Alussa oli sana" (siis informaatio), joka kaiken elämän ja järjestyksen synnytti.
Jos nimimerkki JOB olisi saanut päättää, suurin ilomme Herran Vuonna 2013 olisi päätyä munkinkammioihin jäljentämään Ikuisia Kertomuksia pergamentinpalaselle (paperi ei olisi vielä tunnettu Euroopassa).
VastaaPoista