Lähes jokapäiväinen iltarutiinini on mennä sänkyyn sen verran ajoissa että ehdin lukea kesken olevaa kirjaa vielä muutaman luvun ennen nukahtamista. Tästä blogin nimi.
Blogissa siis tarjolla kirja-arvosteluja, enimmäkseen dekkareista mutta myös muista genreistä. Pidätän oikeuden arvioida blogissa myös muuta kuin kirjoja jos arviointi-innostus iskee.

Kirjat on arvioitu myös tähdillä.
***** = "mahtava, muistan tämän pitkään, elämys"
**** = "todella hyvä kirja, erottuu joukosta"
*** = "hyvä kirja, kannatti ilman muuta lukea"
** = "kohtalainen, mutta voisi sitä aikansa huonomminkin käyttää"
* = "heikko, ei olisi kannattanut lukea"


sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Nightwish: Imaginaerum

Tarkoitus oli pitää tämä blogi vain kirjablogina mutta nyt kun uusin Nightwishin levy on tullut lukuisia kertoja kuunneltua läpi niin en malttanut olla kirjoittamatta siitä arviota. Olen itse täysin epämusikaalinen eli en yritäkään arvioida bändin soitto- tai laulutaitoja vaan yritän tuoda esille levyn aikaansaamia fiiliksiä. Tässä siis lyhyet arviot Imaginearumin jokaisesta biisistä ja lopuksi vielä yhteenveto koko albumista.

Taikatalvi
Levyn aloittaa suomenkielinen lyhyt balladi Taikatalvi. Tämä "sirelwoodmainen" kappale toimii yllättävän hyvin levyn introna, itsenäiseksi kappaleeksi sitä tuskin on tarkoitettukaan. Kappaletta voisi verrata kirjan prologiin joka herättää heti kiinnostuksen lukea (kuunnella) enemmän. Marco Hietalan ääni kuulostaa yllättävän hyvältä ja sopivan karhealta tälläiseen suomenkieliseen tunnelmointiin.

Storytime
Levyn ensimmäinen sinkkulohkaisu Storytime on yksi levyn "helpoimmista" biiseistä. Se rullaa poppimaisen sulavasti ilman turhia särmiä ja kertosäe jää helposti päähän soimaan. Kun levyssä kerran huvipuistoteemalla liikutaan niin Storytimestä tuli mieleeni Power Parkin mainio puuvuoristorata - se on samanlaista miellyttävän pehmeää mutta kovavauhtista kyytiä alusta loppuun ilman turhia yllätyksiä tai kolautuksia.

Ghost River
Ghost River on mielestäni yksi levyn parhaimmista kappaleista. Siinä on paljon samaa kuin aikaisemmissa Nightwish suosikeissani, I wish I had an Angel and Bye bye beautiful. Marcon huutolaulu yhdistyy hyvin Anetten rauhallisempiin osuuksiin ja tästä tulee mukavaa kontrastia. Biisin sopisi tunnelmaltaan - ja myös sanoiltaan - erinomaisesti sound trackiksi jos Jeff Longin Helvetin sydämestä tehtäisiin elokuva!

Slow, love, slow
Tässä on yksi levyn suurimmista yllätyksistä, hämyisää Jazz tunnelmaa ei ole aikaisemmilla Nightwish levyillä kuultu. Kappale toimii yllättävän hyvin ja Anetten ääni sopii biisiin erinomaisesti. Tunnelmaltaan Film Noire fiilistä sisältävä laulu kävisi erinomaisesti vaikkapa Antti Tuomaisen Parantaja romaanin taustalle. Erikoismaininta lopun "kellon naksutuksesta", joka jotenkin sopii loppuun tosi hyvin ennenkuin seuraava kappale alkaa.

I want my tears back
Biisin alku tuo mieleen kasarihevin yhdistettynä irlantilaisiin kansanlauluhin. Kappale onneksi paranee edetessään ja kertosäe rullaa mukavasti. Semmoinen perushyvä biisi joka ei erotu joukosta hyvässä eikä pahassa.

Scaretale
Kappale voisi olla suoraan teatterilavalta musikaalista repäisty. Tulee fiilis että Anette näyttelee laulamalla ja Marcon välirepliikitkin ovat kuin suoraan musikaalin käsikirjoituksesta. Ei ihan perusbiisi siis ja vaatii kuuntelua. Aluksi ei uponnut mulle yhtään mutta on parantunut kuuntelu kuuntelulta. Tavoittaa kyllä mainiosti tunnelman, kun laittaa silmät kiinni niin tulee fiilis kuin olisi keskiaikaisella torilla ihmisvilinässä.

Arabesque
Arabialaisbaikutteinen instrumentaalibiisi jossa on vahva välisoiton maku. Täyttää paikkansa siirtymäbiisinä kahden täysin eri tunnelmaisen kappaleen välillä.

Turn loose the mermaids
Erittäin kaunis kappale! Sopisi mainiosti vaikkapa Sormusten herran sound track musiikiksi.

Rest calm
Tunnelmaltaan paljolti edellisen biisin kaltainen, vähän niinkuin Turn loose the mermaids olisi saman teeman rauhallinen avaus ja Rest calm vähän vauhdikkaampi jatko-osa. Sinällään tämä on yksi levyn selkeimmistä "perinteisistä" Nighwish-biiseistä ilman turhia kikkailuja ja sinällään mukavaa kuunneltavaa. Pituus (7 min) on vähän liikaa etenkin kun loppu menee saman toistamiseksi.

The crow, the owl and the dove
Oma (tämänhetkinen) suosikkini tällä levyllä. Kaunis biisi, jossa erittäin tarttuva melodia. Marcon ja Anetten äänet soivat hyvin yhteen. Tunnelmasta tulee mieleen yksi kaikkien aikojen parhaista lukemistani kirjoista, Ishiguro Kazuon Pitkän päivän ilta. Tämä on levyn ainoa biisi jonka on säveltänyt Marco Hietala eikä Tuomas Holopainen. Tykkäsin kovasti myös Hietalan säveltämästä Islanderista edellisellä levyllä.

Last ride of the day
Jostain syystä en ikinä muista millainen biisi tämä on, ei siis jää soimaan päähän. Sitten kuunnellessa kuulostaa kyllä hyvältä ja kertosäe on tarttuvan kuuloinen.

Song of myself
Aloin ensi kertaa kuuntelemaan tätä biisiä suurin odotuksin, pidän edellisen levyn Poet and the pendulumia yhtenä Nighwishin hienoimmista kappaleista ikinä huolimatta (tai johtuen) sen pituudesta. Kun nyt siis näin että tarjolla olisi taas reilusti yli kymmenen minuutin biisi jossa on useita eri osia niin odotukset olivat korkealla. Mutta valitettavasti Song of myself ei vaan ainakaan mulle toimi kovin hyvin. Lauluosuudet ovat peruskauraa ja puolet biisistä on puheosuuksia jotka on siinä ja siinä että kuulostavatko syvällisiltä ajatuksilta vai kornilta kikkailulta. Voisin arvailla että biisi on Tuomas Holopaisen taiteellinen kokeilu ja sinällään ihan kiinnostava mutta tästä jää juuri sellainen "piti tätäkin kokeilla"-maku suuuhin.

Imaginaerum
Komea instrumentaalibiisi joka ikäänkuin kokoaa koko levyn yhteen ja toistaa usean levyn kappaleen teemoja. Erittäin vahvasti elokuvamusiikkia ja on helppo kuvitella että tämä kappale soisi tulevan Imaginaerum elokuvan lopputekstien aikana.


Kokonaisuutena Imaginaerum on hieno levy joka muodostaa yhden selkeän kokonaisuuden. Kaikki biisit eivät yksinään toimi niin hyvin, mutta levy on ikäänkuin enemmän kuin osiensa summa. Aikasempiin Nighwish levyihin verrattuna Imaginaerum on vähemmän raskas mutta toisaalta selvästi enemmän kokeileva levy. Ainakin mulle nuo kokeilut toimii hyvin, on jotenkin hienoa kun heavy-tykitystä seuraa tunnelmoiva Jazz kappale ja tuo yhdistelmä oikeasti toimii hyvin.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti