sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Dennis Lehane: Kuutamomaili (Tammi)

Kuutamomaili on kuudes kirja Lehanen Kenzie-Gennaro sarjassa. Lehane on tämän dekkarisarjan lisäksi kirjoittanut myös patconroymaista ajankuvaa (Menneisyden ote) ja yliluonnollisia elementtejä sisältävän jännärin (Suljettu saari). Olen kaikki Lehanen aikaisemmat teokset lukenut ja pitänyt niistä todella paljon. Odotukset olivat siis korkealla kun aloitin Kuutamomailin lukemisen.

Kirjan pääosassa on pariskunta Patrick Kenzie ja Angela Gennaro. Aikaisemmissa sarjan osissa he ovat yhdessä ratkoneet yksitysetsivinä rikoksia, mutta nyt aikaa on kulunut ja perheenlisäyksen myötä Angela on jättäytynyt pois dekkarin hommista.

Kuutamomaili on jatko-osa aikaisemmin ilmestyneelle kirjalle Muisto vain. Tuosta kirjasta on myös tehty elokuva, joka taisi näkyä televisiossa ihan muutama kuukausi sitten. Kuutamomailin voi lukea myös itsenäisenä teoksena, mutta suosittelen kyllä ilman muuta lukemaan aikaisemman osan ensin.

Kuutamomailissa Patrick tutkii teini-ikäisen tytön katoamista ja joutuu samalla palaamaan kahdentoista vuoden takaisiin tapahtumiin ja omiin moraalisiin valintoihinsa. Oikean ja väärän raja hämärtyy taas kerran kun tapahtumat etenevät Bostonin monin paikoin lohduttomassa ympäristössä. Lehanen maailma on edelleen väkivaltainen ja päihteitä täynnä, jokainen pitää huolen omista asioistaan ja toisesta välitetään vain jos siitä on jotain hyötyä itselle. Herkullisena sivuhenkilönä esiintyy taas väkivaltainen, ihastuttava nallekarhu, Bubba. Kiinnostavaa miten Lehane on Bubbasta onnistunut luomaan hahmon, joka tuntuu sympaattiselta samalla kun ampuu kidutustarkoituksessa toista polveen. Muisto vain kirjan elokuvaversion Bubba oli muuten minulle suuri pettymys, hän ei ollenkaan vastannut sitä mielikuvaa mikä minulle oli kirjoista tullut.

Lehane kirjoittaa tyylinsä mukaisesti paljon lyhyttä dialogia, jota on helppo ja miellýttävä lukea. Aikaisemmissakin kirjoissa musta huumori on ollut vahvasti esillä, mutta Kuutamomailissa huumoria on vielä enemmän ja se on paikoin vielä mustempaa. Etenkin loppupuolen väkivaltainen välienselvittely oli kuin Pulp Fictionista repäisty. Väkivaltaa kirjassa ei tällä kertää kuitenkaan ollut mielestäni liikaa, kuten joissain Lehanen edellisissä kirjoissa.

Kuutamomaili oli hyvä dekkari joka tempasi mukaansa alusta loppuun. Ihan Lehanen parhaimmistoon en sitä kuitenkaan nosta. Kirja tuntui loppujäähdyttelyltä Kenzie-Gennaro sarjalle, ihan täysillä ei enää menty, ihan kaikkea ei enää jaksettu antaa. Tuntui vähän, että Lehane on päähenkilöidensä tapaan väsynyt kaikkeen siihen välinpitämättömyyteen, harmauteen ja pelkoon, joka kirjan ihmisten arkea leimaa.

* * *

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti