Lähes jokapäiväinen iltarutiinini on mennä sänkyyn sen verran ajoissa että ehdin lukea kesken olevaa kirjaa vielä muutaman luvun ennen nukahtamista. Tästä blogin nimi.
Blogissa siis tarjolla kirja-arvosteluja, enimmäkseen dekkareista mutta myös muista genreistä. Pidätän oikeuden arvioida blogissa myös muuta kuin kirjoja jos arviointi-innostus iskee.

Kirjat on arvioitu myös tähdillä.
***** = "mahtava, muistan tämän pitkään, elämys"
**** = "todella hyvä kirja, erottuu joukosta"
*** = "hyvä kirja, kannatti ilman muuta lukea"
** = "kohtalainen, mutta voisi sitä aikansa huonomminkin käyttää"
* = "heikko, ei olisi kannattanut lukea"


lauantai 22. tammikuuta 2011

Dan Brown: Kadonnut Symboli (WSOY)

Dan Brownin kirjoissa ärsyttää moni asia, silti ne kaikki on tullut luettua. Uusin Brownin kirjoista on Kadonnut Symboli joka ratsastaa edelleen Da Vinci Koodin teemoilla ja suosiolla.

Kirjan päähenkilönä on aikaisemmista kirjoista tuttu Robert Langdon. Langdon on tietynlainen nössömpi versio Indiana Joneksesta. Yhteisiä teemoja on useita professorin ammatista muinaisen mystiikan kiinnostukseen.

Kadonneessa Symbolissa Langdonin hyvä ystävä Peter Solomon pyytää professorin Washingtoniin ja tästä alkaa kaksitoista tuntia kestävä seikkailu. Tällä kertaa Brown ammentaa seikkailun päälinjat vapaamuurareiden historiasta ja rituaaleista. Sekaan heitetään kvanttifysiikkaa, mieleltään järkkynyt tappaja, palasia Yhdysvaltain historiaa ja kasa CIA:n agentteja. Tarina etenee Washingtonin kuuluisia paikkoja ja rakennuksia kiertäen ja arvoitukset selviävät kerros kerrokselta. Kirjasta saisi varmaan enemmän irti jos tuntisi Washingtonin kaupunkia paremmin, sen verran suurta roolia kaupungin nähtävyydet kirjassa esittävät.

Brownin kerronta on sinällään sujuvaa ja vangitsevaa. Hän sortuu kuitenkin jatkuvasti lukijan aliarvioimiseen. Kaikki juonen käänteet väännetään paksusta rautalangasta ja viestin perillemeno varmistetaan vielä kursiivilla painetuilla henkilöiden ajatuksilla. Mystiikkaa käsittelevä kirja saisi mielestäni olla itsekin vähän mystisempi - puhkiselittäminen syö tunnelmasta jännitteet pois.

Brownin kirjoitustyyli muuttuu sitä saarnaavammaksi mitä pidemmälle tarina etenee. Loppuluvut olivat kuin suoraan jonkin lahkon käännytysteksteistä. Brown myös sekoittaa faktaa ja fiktiota tehokkaasti ja tämä onkin yksi kirjan koukuttavuuden syistä. Useampaan kertaan lukemisen aikana tuli googlattua esimerkiksi jonkin taulun kuva ja tarkistettua, että onko siinä tosiaan tuollainen symboli. Yhdessä saarnaavan tyylin kanssa tämä toden ja tarun sekoittaminen kuitenkin myös ärsyttää kun tulee tunne että kirjailija haluaa myydä ajatusmaailmaansa ja piilottaa tarinaa tukevat keksityt asiat tarkistettavissa olevien faktojen taakse.

Ei Kadonnut Symboli missään tapauksessa ihan huono kirja ole. "Aivot narikkaan" tyylillä luettuna se on etenkin kirjan alkupuolella hyvinkin viihdyttävää lukemista. Kirjan sanomaa ei kannata kuitenkaan ajatella liian syvällisesti. Jos Da Vinci koodi ja Enkelit ja Demonit ovat uponneet niin tämä kirja on varma valinta. Toisaalta tämä ei tuo mitään uutta Brownin Robert Langdon sarjaan vaan on käytännössä sama tarina uudessa ympäristössä.

* *

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti