keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras (Gummerus)

Taisin huokaista että "huh huh" luettuani Kvanttivarkaan viimeisen sivun loppuun. Huh-huh sen takia että olipas mahtava kirja! Ja huh-huh myös sen takia että lukeminen oli nautittavuudestaan huolimatta melkoinen urakka. Kvanttivaras on raskaan sarjan sci-fiä joka ei päästä lukijaansa helpolla mutta palkitsee hienosti sinnikkään lukijan.

Tarinan alussa mestarivaras Jean Le Flambeur viruu virtuaalisessa dilemmavankilassa ja on pakotettu jatkuvasti pelaamaan peliteoriaa testaavia kuolettavia pelejä. Mieli-niminen nainen vapauttaa varkaan ja vaatii palkinnoksi varasta suorittamaan tehtävän Marsissa sijaitsevassa kaupungissa, Oubliettessä. Vastaansa Le Flambeur saa Isidoren, Oubliettessä legendaarisen maineen omaavan salapoliisin.

Oublietten kaupunki näyttelee yhtä kirjan pääosaa yhdessä Le Flambeurin ja Isidoren kanssa. Kaupunki on kiehtovasti kuvattu paikka, joka on toisaalta täysin erilainen nykyisiin kaupunkeihin verrattuna, toisaalta hämmentävän samanlainen. Kaupunki muun muassa liikkuu koko ajan eteenpäin Marsin aavikolla ja muuttaa sen mukaan myös asemakaavaansa vähän väliä. Kaupungin asukkaat viettävät ikuista elämää jonka silloin tällöin tapahtuva kuolema keskeyttää. Ja viestintä tapahtuu tyypillisesti gevulotia raottamalla ja yhteismuistoja jakamalla.

Kuulostaako sekavalta? Siltä se tuntui luettunakin etenkin kirjan alussa. Rajaniemen tyyliin kuuluu kertoa vaikkapa gevulotista, kuptauksesta, arkonteista tai gogolpiraateista kuin ne olisivat kaikille tuttuja termejä. Rautalankaselitystä uusista asioista on turha odottaa, mutta myöhemmin kirjassa sentään vähän enemmän avataan noita asioita. Tämä kerrontatapa vaatii tarkkaa lukemista ja ainakin itse luin aika lyhyitä pätkiä kerrallaan. Tarkka lukeminen palkitaan hienoilla ahaa-elämyksillä kun Oublietten elämän salat paljastuvat.

Kvanttivaras on todella kiehtova kirja jonka lukuisat mielikuvitusrikkaat elementit nivoutuvat yhteen yhtenäiseksi tulevaisuudenkuvaksi. Juoni on monimutkainen ja yllättävä, henkilöhahmot (onko Perhonen niminen avaruusalus henkilö?) hyvin rakennettuja ja ympäristönkuvaus todella vakuuttavaa. Mitäpä sitä kirjalta muuta voi vaatia. Varoitus kuitenkin  - jos et ole sci-fiä juuri ennen lukenut niin tämä voi olla turhan raskas aloitus.

PS. jos kirjan lukeminen tuntuu alussa ylivoimaiselta niin termejä ja niiden selityksiä voi luntata vaikkapa täältä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Glossary_of_terms_in_The_Quantum_Thief

* * * * *

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti