Risto Isomäki on tiedetoimittaja joka on tietokirjallisuuden lisäksi julkaissut myös useita fiktiivisiä teoksia. Näille teoksille yhteistä on luonnonsuojelullinen näkökulma ja tarinan pohjaaminen tieteellisiin faktoihin. Con Rit on uusin teos tähän sarjaan.
Con Rit kertoo meribiologi Martti Ritolasta. Ritola asuu yksin ja on kiinostunut lähinnä luonnosta ja luonnonsuojelullisista asioista. Yksi hänen kiinnostuksen kohteistaan on kryptoeläintiede. Sanahirviö tarkoittaa tieteenalaa joka tutkii eläimiä, jotka perintötiedon mukaan ovat olemassa mutta joista ei ole tieteellisiä todisteita. Lumimies ja Loch Nessin hirviö ovat tunnetuimpia esimerkkejä tällaisista eläimistä. Kirjassa Ritola saa vinkin Vietnamista löytyneestä salaperäisestä eläimen luurangosta, joka hän epäilee kuuluva Con Rit:lle - muinaiselle jättiläismäiselle merikäärmeelle. Meribiologi houkuttelee nuoruudenystävänsä Camilla Norrstrandin mukaan hirviöjahtiin Vietnamiin Ha Longin lahdelle.
Kirjasta jäi hyvin kaksijakoinen olo. Parhaimmillan reilun sadan sivun verran se oli hyvinkin koukuttavaa ja jännittävää lukemista. Isomäki kuvaa hyvin merta ja luonnonvoimia ja Martin ja Camillan puolesta tuli oikeasti jännittettyä. Sitten se iso mutta: Ennen tätä intensiivistä vaihetta on reilusti yli kahdensadan sivun johdanto, jonka aikana tapahtumat etenevät hitaasti ja pääpaino on välillä liikaa tieteellisten faktojen kerronnassa. Vaikka faktat kiinnostavia ovatkin, tulee kuitenkin olo että Isomäki yrittää nyt liikaa yhdistää oman näkökulmansa saarnaamista viihteeseen. Joitain faktoja on liimattu tarinaan ihan vain sen takia että Isomäki haluaa niistä ihmisiä muistuttaa, esimerkkinä Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus ja sen syyt ja seuraukset. Näin on ollut edellisissäkin kirjoissa mutta Con Rit:ssä tämä häiritsi minua enemmän kuin ennen. Lisäksi Isomäen ihmiskuvaus ei valitettavasti ole kehittynyt edellisistä kirjoista. Aina kun kirjassa on suvantokohta ja pohditaan Riston ja Camillan suhdetta niin tarina jotenkin lässähtää. Nämä ihmissuhdekuvaukset eivät vain yksinkertaisesti toimi vaan tuntuvat lapsellisilta ja päälleliimatuilta.
Kirjan taustalla on Seura-lehdessä julkaistu kesäjatkokertomus. Tämä mielestäni selittää kirjan heikkouksia. Sinällään kiehtovasta ideasta on yritetty väkisellä vääntää neljäsataasivuinen romaani ja mukaan on väkisinkin tullut sivujen täytettä joka ei itse tarinaa paranna. Olisi kannattanut tiivistää tai luoda tarinaan uusia tasoja. Nythän mukana on käytännössä vain kaksi henkilöä ja tarina etenee suoraviivaisesti ilman takaumia tai sivujuonia. Näistä aineksista olisi voinut sata sivua pudottaa surutta pois. Isomäen pitkäaikainen kustannustoimittaja on jäänyt eläkkeelle ja tällä kirjalla on uusi kustannustoimittaja. Tämäkin voi osaltaan selittää miksi kirjan rakenne on mielestäni jäänyt puolitiehen.
Isomäen fiktiivisisitä kirjoista Sarasvatin hiekkaa on mielestäni edelleen paras. Con Rit:ssä on paljon hyviä aineksia ja kyllä kirja lukemisen arvoinen on. Jo senkin takia että Isomäen kirjoista oppii uutta helposti viihteen varjolla. Tulen ilman muuta lukemaan myös Isomäen seuraavan kirjan.
Lopuksi vielä semmoinen havainto että kirjaa lukiessa tulee pakostakin mieleen että Martti Ritola on jollain tasolla Risto Isomäen alter ego.
* *
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti