J.G. Ballard on englantilainen kirjailija, joka on saanut kirjoistaan erinomaisia arvosteluja. Kun vielä lisäksi Super-Cannes lupaa takakannessaan kirjan olevan yhdistelmä sci-fiä ja rikoskirjallisuutta, niin nappasin teoksen kirjaston hyllystä innoissani mukaani. Odotukset eivät ihan täyttyneet, mutta mieleenjäävä kirja Super-Cannes kyllä on.
Super-Cannes on Ranskassa sijaitseva ylellinen erillisalue, jonka sydän on suuri tiedepuisto Eden-Olympia. Kirjan alussa päähenkilö Paul Sinclair muuttaa tälle alueelle yhdessä lääkärivaimonsa Janen kanssa. Jane korvaa tiedepuistossa edeltäjänsä David Greenwoodin, joka täysin yllättäen oli ampunut kymmenen ystäväänsä ja sen jälkeen itsensä.
Vahvasti bisnespohjalta johdetussa tiedepuistossa tehdään epäinhimillisen pitkiä työpäiviä ja näiden vastapainoksi rentoutumiskeinotkin ovat todella rankkoja. Paul on puiston ainoita joutilaita asukkaita kun hän parantelee kipeää jalkaansa huvilansa uima-altaalla. Joutenolo käy kuitenkin pian uuvuttavaksi ja Paul alkaa selvittämään miksi Greenwood suoritti joukkomurhan ja mitä tuona mustana päivänä itse asiassa tapahtui.
Super-Cannes yhdistää hypnoottisesti sinällään realistisen tapahtumien kuvauksen surrealistiseen kaaokseen, joka kumpuaa ihmismielen pimeistä loukoista. Vaikka kirjassa ei ole mitään yliluonnollista eikä edes selviä sci-fin aineksia, on lopputulos silti eräänlainen rinnakkaistodellisuuden kuvaus. Lukiessa on tunne kuin olisi jonkinlaisen usvan sisässä. Ja tällä kertaa on suuri helpotus kun tuosta usvasta pääsee pois, sen verran ahdistava Super-Cannesin kuvaama elämäntapa on.
Kirja ei omanlaatuisesta tunnelmastaan huolimatta kuitenkaan saanut koukutettua minua täysillä mukaansa vaan tarina tuli luettua loppuun vähän puoliväkisin. Odotin koko ajan että juoni imaisisi minut paremmin mukaansa, mutta näin ei käynyt. Super-Cannes jääkin mieleeni lähinnä surrealistisesta tunnelmastaan. Tämän jälkeen tekee mieli lukea jotain perinteisempää ja helpompaa.
* * *
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti