Lähes jokapäiväinen iltarutiinini on mennä sänkyyn sen verran ajoissa että ehdin lukea kesken olevaa kirjaa vielä muutaman luvun ennen nukahtamista. Tästä blogin nimi.
Blogissa siis tarjolla kirja-arvosteluja, enimmäkseen dekkareista mutta myös muista genreistä. Pidätän oikeuden arvioida blogissa myös muuta kuin kirjoja jos arviointi-innostus iskee.

Kirjat on arvioitu myös tähdillä.
***** = "mahtava, muistan tämän pitkään, elämys"
**** = "todella hyvä kirja, erottuu joukosta"
*** = "hyvä kirja, kannatti ilman muuta lukea"
** = "kohtalainen, mutta voisi sitä aikansa huonomminkin käyttää"
* = "heikko, ei olisi kannattanut lukea"


tiistai 27. lokakuuta 2015

Dare Talvitie: Epäsoinnun periaatteet (Myllylahti)

Epäsoinnun periaatteet on monen adjektiivin kirja. Se oli minulle hämmentävä, outo, kiehtova, koukuttava, älykäs, turhauttava,  jännittävä, nostalginen ja hauska lukuelämys.

Hämmentävä koska meni pitkään ennen kuin uskoin että kirja todellakin on sellainen kuin on. Kaksi opiskelijaa. Yliopiston kellari. Akateeminen ahdistus.

Outo koska mitään ihan tällaista en muista ennen lukeneeni. Lähimmäksi menee ehkä Steven Hallin Haiteksti. Joku jättänee kirjan kesken ensimmäisen luvun jälkeen. Toinen lukee heti uudelleen.

Kiehtova koska maailma imaisi sisäänsä kuin hissi.

Koukuttava koska kirjaa oli ikävä kun olin poissa sen ääreltä.

Älykäs koska Talvite ei aliarvioi lukijaansa vaan ujuttaa syvälliset ajatukset lukijan mieleen salakavalasti, välillä lähes viihteellisen nuorisokirjallisuuden muodossa.

Turhauttava koska koko kirjan ajan oli mielessä "mikä tässä nyt oikein on selityksenä, ärsyttää kun en ole varma" - ja kirjan loppu ei kauheasti asiaa ainakaan helpottanut. Metatasoja löytyy vaikka muille jakaa.

Jännittävä koska HS oli oikeasti pelottava.

Nostalginen koska tuli omat opiskeluajat mieleen. En tiedä onko kirjan maakuntayliopistolle esikuvaa, mutta ainakin omasta näkökulmastani se on aivan selvästi minulle kovinkin tuttu Oulun yliopisto. Katsokaa nyt vaikka tätä karttaa niin jo alkaa korvissa kuulua kirskuva ääni, silmissä kihelmöimään ja nivelet sekoamaan. Lisäksi keskellä karttaa kulkeva Väylä on pahaenteisen kuuloinen.

Hauska koska Eikan kuiva huumori ja epäuskottavan byrokratian surkuhupaisan läheinen suhde todellisuuteen.

Kävin tänään viimeksi Oulun yliopiston käytäviä kävelemässä. Kyltti kellarissa sijaitsevaan kiltahuoneeseen näytti nyt erilaiselta kuin ennen. Tiesin, että aikanaan pääsin yliopistolta pois. Nyt olin siellä takaisin. Miksi? Ja millä avaimilla?

* * * *

Sain kirjan Myllylahdelta. Kiitos.



4 kommenttia :

  1. Marjaana Roponen kirjoitti tästä kirjasta heti arvostelun alussa, että kirjaa ei ikävä kyllä voi suositella, niin keskeneräinen se on.
    Arvostelun otsikkona oli Editoimattomana kuilun reunalla. Tuli käsitys, että kirjaa ei ole lainkaan kustannustoimitettu.
    Miten on selitettävissä tällainen näkemysero kahden ihmisen mielipiteissä?

    VastaaPoista
  2. Todella paljon on kirjoja ja paljon lukijoita ja loppujen lopuksi lukeminen on hyvin subjektiivinen elämys ja olen huomannut, että monessa kirjassa mielipiteet eroavat paljonkin. Tämän kirjan osalta kirjoitinkin "Joku jättänee kirjan kesken ensimmäisen luvun jälkeen. Toinen lukee heti uudelleen" eli varmasti tämä jakaa mielipiteitä.
    Toinen asia on varmaan se, että en ole kirjallisuuden asiantuntija vaan ihan harrastusmielessä luen ja kirjoittelen :) Eli mun arviot on hyvin fiilispohjalta tehtyjä eikä itselläni ole taitoja arvioida kirjojen kaunokirjallisia ominaisuuksia kovinkaan syvällisesti.
    Yhtä kaikki, tästä kirjasta pidin kovasti eikä mulla jäänyt tästä keskeneräisyyden makua ollenkaan.

    VastaaPoista
  3. ...löytyykö tuo Roposen arvio muuten jostain (google ei löytänyt)? Olisi mielenkiintoista lukea se ja vertailla miten olemme kirjan kokeneet.

    VastaaPoista
  4. Tuo on must luettava. Etenkin, jos miljöönä on Oulun yliopisto, niin en pysty vastustamaan.

    VastaaPoista