Harlan Coben: Tiukassa otteessa (WSOY)

Edellinen lukemani Cobenin kirja oli pettymys kirjailijan aikasempiin kirjoihin verrattuna, mutta kuitenkin vielä ihan mukavaa luettavaa. Niinpä nappasin Cobenin uusimman teoksen Tiukassa otteessa mukaani työmatkalle lentokonelukemiseksi. Valitettavasti Cobenin laskeva trendi kirjojen tasossa jatkuu, tällä kertaa lukukokemus jäi varsin heikoksi.

Cobenin kirjoissa yleensä aina joku katoaa, niin tälläkin kertaa. Nyt katoamisvuoron saa 16-vuotias lukiolainen Adam Baye. Ennen Adamin katoamista hänen vanhempansa Mike ja Tia ovat asentaneet poikansa tietokoneelle vakoiluohjelmiston jolla ovat seuranneet poikansa touhuja. Adamin katoamista selvittäessään he pääsevät vähitellen selville paitsi kaupungin hämärästä nuorisoelämästä myös naapureidensa salaisuuksista.

Kirja etenee ärsyttävällä rytmityksellä. Aina kun jotain jännittävää on tapahtumassa Coben lataa väliin pitkiä pätkiä missä turhan alleviivaavasti maalaillaan henkilöiden taustoja ja muuta itse juonen kannalta epäolennaista. Ja ongelma on että kirjan ainoa hyvä puoli on sinällään yllätyksellinen juoni. Muu tarina sen ympärillä on päälleliimatun oloista ja lukijaa aliarvioivaa. Yksi kirjan "jutuista" on ihmeellisen internet-tekniikan esittely. Se tehdään ihan realistisesti mutta ei ainakaan minussa mitään suuria vau-elämyksiä saanut aikaan. Tarinaan on aika ajoin sisällytetty raakaa väkivaltaa ja vaikkei sillä varsinaisesti mässäilläkään jätti se silti tympeän maun. Henkilökuvaukset ovat ohuita eikä kenenkään henkilön kohtalo oikeasti jaksanut kiinnostaa vaikka Coben kovasti yrittääkin saada lukijan jännittämään henkilöidensä puolesta.

Luin kirjan loppuun asti hyppien välillä tylsien kappaleiden yli. Juonessa pysyi hyvin mukana näinkin lukien ja ainoa syy miksi luin kirjan loppuun oli se, että halusin tietää juonen loppuratkaisut. En voi tätä kirjaa suositella oikein kenellekään.

*

Harlan Coben: Kadonneet (WSOY)

“Kadonneet” voisi olla jokaisen Harlan Cobenin kirjan nimi. Kirjailija tuntuu olevan erikoistunut kertomaan saman perustarinan aina uudelleen ja erilaisilla mausteilla höystettynä. Aina joku katoaa, ilmestyy tavalla tai toisella mystisesti esiin ja sitten tästä lähtökohdasta selvitetään mitä on tapahtunut.

Tällä kertaa on kyseessä aikanaan kesäleirillä tapahtunut tragedia, jossa neljä nuorta meni metsään ja kaksi löydettiin tapettuna, kaksi katosi. Usean vuoden jälkeen leirin tapahtumat heräävät uudestaan henkiin ja kirjan aikana selvitetään mitä tuona verisenä yönä oikeasti tapahtui. Tämä lähes agathachristiemäinen alkuasetelma antaisi hyvän lähtökohdan kiinnostavalle tarinalle, mutta valitettavasti Coben ei saa sitä täysin hyödynnettyä.

Kadonneet alkaa vangitsevalla prologilla. Sitten siirrytään nykyaikaan ja astutaan päähenkilön, syyttäjä Paul Copelandin vaatteisiin. Suuri osa tarinaa kerrotaan Paulin näkövinkkelistä minä-muodossa ja tämä ratkaisu toimii hyvin. Varsinaisen pääjuonen rinnalla kulkee toinen tarina missä Paul tutkii opiskelijapiireissä tapahtunuttu raiskaustapausta. Tarina kulkee sujuvasti eteenpäin mutta jännitys on vähän keinotekoista ja lukujen loppujen cliffhangerit ovat ärsyttävän alleviivatun selkeitä. Coben kirjoittaa ihan hyvää murhamysteeriä ja ihan hyvää oikeussalidraamaa – mutta siihen se jää. Loppu menee lisäksi selittelyksi ja tarina loppuu nopeasti, ikäänkuin kirjoittalla itselläkin olisi siihen usko loppunut.

Ihan viihdyttävää lukemista joka tapauksessa. Jos ei Cobenia ennen ole lukenut suosittelen kuitenkin aloittamaan aikaisemmista teoksista, jotka omaan mieleeni ovat jääneet aidomman oloisina tarinoina.(arvostelu kirjoitettu alunperin Facebookin Dekkarit ryhmään 5.6.2010)


* *