torstai 20. helmikuuta 2014

Jussi Adler-Olsen: Metsästäjät (Gummerus)

Metsästäjät on toinen osa Adler-Olsenin Osasto Q-sarjaa. Ensimmäinen osa Vanki oli koukuttavaa ja jännittävää lukemista eikä tämä toinen osa petä ennakko-odotuksiin nähden.

Tällä kertaa Osasto-Q saa tutkittavakseen vanhoja väkivaltarikoksia joiden välille alkaa löytyä yhteyksiä. Tarina kulkee välillä Kööpenhaminan kodittomien keskuudessa, välillä taas valtaeliitin yläluokkaisessa ympäristössä.

Pääosassa jatkaa - totta kai - ihanan konservatiivinen ja elämäänsä tyytymätön etsivä Carl Mörck. Mutta tällä kertaa shown varastaa useassa kohdassa Mörckin innokas ja suoraviivainen apuri, Hafed el-Assad, josta Adler-Olsen on onnistunut tekemään yhtä aikaa karikatyyrimäisen ja uskottavan hahmon. Mukavan lisän personnallisuuksien joukkoon tuo uutena henkilönä Mörckin sihteeriksi pakotettu Rose, joka ei suostu ottamaan Mörckin hänelle tarjoilemaa passiivisen palvelijan roolia.

Myös muut henkilöt on rakennettu hyvin, esimerkiksi Kimmien äitipuoli. Tarinan rikolliset eivät sen sijaan mielestäni erottuneet toisistaan tarpeeksi hyvin, vaikka omine sairaine taipumuksineen muusta kansasta kyllä erottuvat.

Metsästäjissä on paljon samaa kuin Vangissa. Kummassakin pahikset ovat vastenmielisen sadistisia, melkein liian pahoja ollakseen realistisia. Adler-Olsen ei onneksi sorru väkivallan liialliseen kuvaukseen eikä yritä liikaa shokeerata lukijaa. Kummassakin kirjassa on myös yhdessä pääosassa henkilö joka on vangittu näiden pahisten armoille. Vangissa vangitseminen oli erittäin konkreettista. Metsästäjissä taas uhrin elämä on otettu haltuun ajamalla hänet menneisyytensä vangiksi.

Jännite pysyy koko kirjan ajan hyvin kasassa ja tarina kulkee eteenpäin kuin Köpiksen paikallisjuna. Lisäpisteitä tulee vielä siitä, että kaupunki oli kivasti kuvattu ja kymmeniä kertoja siellä vierailleena pystyin hyvin näkemään osan tapahtumapaikoista silmieni edessä-

Metsästäjät jatkaa Osasto-Q:n laadukasta sarjaa ja on erittäin viihdyttävää luettavaa.

* * * *

.