Tommi Tenkanen: Kvanttikilpajuoksu (Tammi)

Tenkasen kaksi edellistä tietokirjaa kertovat pimeästä aukosta ja pimeästä aineesta. Tykkäsin niistä molemmista tosi paljon ja ne löytyvät kirjahyllystäni. Niinpä oli helppo valinta ottaa lukulistalle hänen uusin kirjansa, joka kertoo kvanttitietokoneista.

Kirjaa aloittaessa toivoin, että sen luettuani osaisin kansantajuisesti selittää, että mikä se kvanttitietokone oikein on, miten se toimii ja mihin sitä voi käyttää. Kerron lopussa, miten toiveeni toteutui.

Kirjassa avataan kvanttifysiikan lainalaisuuksia ja kerrotaan kvanttitietokoneen kehittämisen historiasta ja nykytilanteesta. Mielenkiintoisinta antia itsellä olivat kvanttialgoritmit ja niiden käyttökohteet. Erityisesti Annan ja Boriksen välinen kvanttisuojattu viestinvaihto oli kiehtovaa ja aivoja kutkuttavaa luettavaa. Todella hienosti Tenkanen osaa selittää hirvittävän kompleksiset asiat ymmärrettävästi. 

Kirjassa kohtuullisen suuren osuuden saa kvanttitietokoneyritysten ja niiden ekosysteemin esittely. Tämä oli itselleni sitä kirjan tylsintä osuutta, vaikka toisaalta oli hienoa nähdä kuinka IQM:n, Blueforsin ja Algorihmiqn kaltaiset yritykset mahdollistavat Suomelle eturivin paikan kvanttitietokoneen kehityksessä.

Toteutuessaan suuren määrän kubitteja sisältämä kvanttitietokone mahdollistaa esimerkiksi suuren patannuksen lääkkeiden kehittämisen nopeuteen. Toisaalta se tuo myös mukanaan suuren määrä uhkakuvia esimerkiksi salausten purkamiseen liittyen. Tenkanen tuo hyvin esille sekä uhat että mahdollisuudet eikä syyllisty millään lailla uuden teknologian romantisointiin.

Tenkasen kaksi edellistä kirjaa kustansi Ursa, tämä uusin on Tammen kustantama. Ursan kirjoissa tykkäsin kovasti kirjojen jämäkästä kansiratkaisusta, kirjat tuntuivat kädessä tavallista laadukkaammilta. Tässä uudessa kirjassa tämä (hyvin pieni, mutta jotenkin itselle merkityksellinen) erottautumistekijä puuttuu.

Osaanko lukemisen jälkeen selittää kelle vain, miten kvanttitietokone toimii? No en! Koko homma superpositioineen ja lomittumisineen on niin arkijärjen vastaista, että ei sen selittäminen arkitermein taida millään onnistua. Enkä sitä itsekään ymmärrä. Kvanttilaskennan historiasta, nykytilasta ja tulevaisuudesta sen sijaan tiedän nyt paljon enemmän kuin ennen. 

Erinomainen tietokirja siis, vaikkei ihan yhtä vahvasti napannut mukaansa kuin Tenkasen edelliset teokset.

* * * *

Tommi Tenkanen: Matka mustaan aukkoon (Ursa)

Pöydällä on paksusta lasista tehty noin 30 x 30 senttimetrin kokoinen kuutio. Selostan juuri ympärilläni oleville ihmisille, että kuutio painaa noin yhden tunturin verran, koska sen sisällä on muinainen, alkuräjähdyksen aikainen, atomiakin pienempi musta-aukko. Itsekin huomaan ihmetteleväni, miten pöytä kestää kuution painon. Mainostan, että tämä ratkaisee maapallon jäteongelmat, koska jätteet voi tuoda mustanaukon tapahtumahorisontin viereen ja siitä ne sitten tempaistaan kohti singulariteettia. 

Edellä oleva ei ole - tietenkään - lainaus Tommi Tenkasen uudesta tietokirjasta. Kyseessä on näkemäni uni, kun olin ennen nukkumaan menoa lukenut tätä kirjaa. Yleensä kirjat eivät tule uniini, eivät edes ne jännittävimmät dekkarit. Matka mustaan aukkoon on kuitenkin jo toinen Tenkasen kirja, joka päätyi yölliseen ajatusvirtaani. Olen myös huomannut miettiväni mustien aukkojen salaisuuksia auton ratissa ja kävelylenkillä. Tämä on ilman muuta hyvän kirjan merkki!

Tenkasen kirja on lähes kolmesataa sivua pitkä. Aluksi ajattelin, että miten ihmeessä mustista aukoista saa niin paljon asiaa. Tämä ihmettely perustui tietenkin siihen, että luulin etukäteen tietäväni mistä on kyse. En tiennyt.

Kirjassa käydään läpi esimerkiksi mustien aukkojen tutkimista ja havainnointia, aukkojen ominaisuuksia, säieteoriaa ja maailmankaikkeuden olemusta. Vaikka teksti on kansantajuista, pisti se monessa kohdassa aivot tiukalle ja saman kohdan joutui lukemaan useaan otteeseen. Luin kirjaa myös hyvin hitaasti, vain joitain sivuja illassa. Tuntui, että muuten asia menisi hukkaan, jos sen ei anna hetken prosessoitua. Mukavan lisän tietokirjamaiseen kerrontaan toivat keskustelut, joissa Tenkanen oli kirjaa varten haastatellut alan kansainvälisiä tutkijoita.

Kuten jo edellä tuli ilmi, laittoi tämä kirja aivot useaan otteeseen ylikierroksille. Maailmassa on paljon  kiehtovia asioita, joista tiedetään koko ajan enemmän, mutta joita ei oman uskomukseni mukaan saada koskaan täysin selvitettyä. Mustien aukkojen lisäksi lasken tähän joukkoon esimerkiksi maailmankaikkeuden ensimmäiset hetket (lukusuositus: Kari Enqvist - Ensimmäinen sekunti, silminnäkijän kertomus), pimeän aineen ja energian (lukusuositus: Tommi Tenkanen - Pimeän aineen arvoitus), elämän esiintymisen maailmankaikkeudessa (lukusuositus: Stephen Webb - Missä kaikki ovat?) ja ajan todellisen luonteen (lukusuositus: Carlo Rovelli - Ajan luonne).

Näitä elämää suurempia asioita on välillä hyvä miettiä. Laittaa aivot töihin ja tuo myös perspektiiviä tämän hetken maailman haasteisiin, koronasta Venäjään.

Jos avaruus ja maailmankaikkeuden salaisuudet edes himpun verran kiinnostaa: Tämä kirja kannattaa  ehdottomasti lukea!

* * * *

Tommi Tenkanen: Pimeän aineen arvoitus (Ursa)

Yöllistä tähtitaivasta on pakahduttavaa katsella. Se on yhdistelmä kauneutta ja mystisyyttä, selkeyttä ja arvoituksia. Yksi arvoituksista on pimeä aine, josta Tommi Tenkasen viime vuonna ilmestynyt tietokirja kertoo.

Yleisen käsityksen mukaan suurin osa maailmankaikkeuden massasta on meille tuntematonta, pimeää, ainetta. Tämä aine näyttäisi vaikuttavan normaalin aineen kanssa vain painovoiman kautta ja olevan muuten meille näkymätöntä. Tenkanen kertoo kirjassaan mitä todisteita pimeän aineen olemassaolosta on. Hän käy myös läpi erilaisia teorioita siitä, mitä pimeä aine on ja miten se on syntynyt. Olennainen osa kirjaa on tiedot siitä, miten pimeää ainetta yritetään löytää, jotta saataisiin todisteet sen olemassaolosta. Ja toki kirjassa esitellään myös vaihtoehtoiset teoriat, kuinka maailmankaikkeus voitaisiin selittää ilman pimeää ainetta.

Sopivan kokoisissa annoksissa Tenkanen kertoo myös omasta tutkijanurastaan ja tieteentekemisen yleisistä periaatteista. Nämä tekstit rytmittävät kirjaa hyvin tuoden siihen tarinamaisuutta.

Kerronta oli itselleni juuri sopivaa: Ei liian vaikeaselkoista tieteellistä jargonia, mutta ei myöskään analogioita vilisevää liiallista kansantajuistamista. Lukiessa piti olla skarppina, mutta turhautumista ymmärtämisen suhteen ei tullut missään vaiheessa. Osaltaan tässä auttoi lukujen lopussa olevat oppikirjamaiset tiivistelmät ja lopussa oleva käsiteluettelo.

Pimeästä aineesta puhuttaessa erityisen kiehtovaa on se, kuinka liikutaan äärimmäisen suuresta skaalasta (miljoonien valovuosien etäisyydet) maailmankaikkeuden pienimpiin osiin (alkeishiukkaset). Alkeishiukkasten osalta kirja sisältää todella hyvän osan liittyen Higgsin bosoniin ja kenttään. Olin toki tästä "jumalhiukkasesta" lukenut aikaisemminkin, mutta nyt vasta oikeasti ymmärsin (tai ainakin luulen ymmärtäneeni) siitä jotain.

Joskus jännittävät kirjat tulevat minulla uniin. En kuitenkaan muista, että olisin aiemmin nähnyt unta tietokirjasta. Nyt se tapahtui, kun unessani tarvoin Higgsin kentässä hiukkasia hätistellen. Hämmentävää!

Jos et ole vielä kuullut pimeästä aineesta, niin suosittelen ennen tätä kirjaa jotain johdatusta aiheeseen. Siihen voisi sopia hyvin esimerkiksi Esko Valtaojan pieni suuri kirja "Avaruudesta" (Ursa, 2019), jonka parissa on helppo alkaa ihmetellä maailmankaikkeutta, pimeä aine mukaanlukien.

Lopuksi vielä erikoismaininta kirjan ulkoasusta. Kun opuksen nappaa käsiinsä, on se yllättävän painava. Painettu kansi ja kiiltävät sivut antavat laadukkaan vaikutelman. Sopii hyvin ostettavaksi kirjahyllyyn! (Ursa on selvästi alkanut panostaa kirjojen ulkoasuun - myös Valtaojan Avaruudesta erottuu edukseen kannen laadun suhteen).

* * * *