"Ei ole järkeä ostaa uusia kirjoja, kun kirjastosta niitä saa ilmaiseksi ja divareista pieneen hintaan."
"Ei kirjojen arvonlisäveron suuruudella ole mitään merkitystä lukemiseen tai kirjojen ostamiseen."
"Suomessa ilmestyy liikaa uusia kirjoja."
"Ei se lukutaito ole enää niin tärkeää, kun asiat voi opiskella videoilta ja tekoälyn avulla."
"Tein itse lyhyen tarinan tekoälyllä. Kyllä siitä tuli ihan yhtä hyvä kuin moni kirja."
"Jos kirjoittamisella ei elä ilman tukia, niin sitten sitä ei saisi kutsua työksi, vaan harrastukseksi."
"Viisikot oli aikanaan hyviä, harmi ettei nykyään enää kirjoiteta hyvää nuortenkirjallisuutta."
"Harmillisesti kotimaisia pojille suunnattuja nuortenkirjoja ei ole enää pariin kymmeneen vuoteen julkaistu ollenkaan."
"Ei ole mitään väliä julkaiseeko Hesari nuortenkirja-arvosteluja vai ei, kun ei nuoret Hesaria lue!"
"Suomessa ei tarvita mitään apurahoja, vaan kaupallisesti kannattavat kirjat riittävät ihan hyvin - ja ulkomaisia kirjojahan on myös tosi paljon."
"Peruskoulun tehtävä on saada nuoret lukemaan, ei lukemattomuudesta voi vanhempia syyttää eikä siihen mitään uusia kirjoja tarvita. Ennen luettiin Sota ja rauha jo ekaluokalla."
"Nuorten lukemisen suhteen peli on jo hävitty, koska älylaitteet."
Kaikkia ylläolevia olen viime kuukausien aikana kuullut tai lukenut. Suurin osa näistä kommenteista on tullut esille some-keskusteluissa ja lehtien kommenttipalstoilla. Välillä huomaan jääväni vellomaan näihin ihan liikaa. Varmaan siksi, että pääni sisällä nämä kommentit kyseenalaistavat sen, onko mitään järkeä kirjoittaa kirjoja ja puhua lukemisen tärkeydestä.
Olen aina pitänyt seuraavia asioita faktoina
- Hyvä lukutaito on ensiarvoisen tärkeää yhteiskunnan tasolla. Suomi ei pärjää, jos kansa ei osaa lukea.
- Yksilötasolla lukemisesta on monenlaisia hyötyjä sen lisäksi, että se on erinomainen itsensä viihdyttämisen muoto.
- Monipuolinen suomalainen nykykirjallisuus on Suomen kulttuurin säilymisen ja kehittymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää.
- On fiksua ja kaukonäköistä politiikkaa tukea suomalaista kirjallisuutta (ja muuta kulttuuria), joka ei pienellä kieli- ja markkina-alueella usein muuten pärjää. Lukemista vähentävät säästöt ovat järjettömiä, jos osaa ajatella yhtä vaalikautta pidemmälle.
- Nuoret lukevat edelleen kirjoja, ja lukisivat enemmän, jos kirjoja ja lukemista tuotaisiin enemmän esille muunkin kuin huolipuheen kautta. Peliä ei todellakaan ole menetetty.
- Lukeminen ei ole mikään "pyhä ja kaikkein tärkein asia". On tärkeää osata uida, on tärkeää pitää huolta terveydestä, on tärkeää liikkua, on tärkeää osata matematiikkaa, on tärkeää omata digitaidot - ja on tärkeää lukea. Nämä ja monet muut asiat eivät sulje pois toisiaan eikä niitä tarvitse asettaa mihinkään järjestykseen.
Nyt usein hämmentää, kun tajuan, että monen mielestä yllä olevat kohdat eivät ole faktoja vaan (vääriä) mielipiteitä. Ennen kirjailijan uralle lähtöä minulla oli hyvin romantisoitu kuva tästä ammatista. Ajattelin, että kaikki arvostavat lukemista, kaikki tykkäävät kirjoista, kaikkien mielestä nuorten lukeminen on tärkeää ja niin edelleen. Hiljalleen alan tajuta, että oman kuplani ulkopuolella on paljon ihmisiä, joiden mielestä kirjat ovat kohtuullisen turhia asioita (ellei niistä saa paljon rahaa, milloin tietenkään ei ole turhaa). Heillä on, totta kai, täysi oikeus tuohon mielipiteeseen.
Kirjailijaksi ryhtyminen on ollut yksi elämäni suurimmista päätöksistä. Yritän jatkuvasti vakuuttaa itseni, että postauksen alussa listaamani kommentit eivät vie pois merkityksellisyyttä omasta kirjoittamisestani. Että päätökseni oli oikea, vaikka kuplani on puhjennut.
Olen onneksi onnistunut vakuuttamaan itseni siitä, että kirjoittamisen järkevyyttä kyseenalaistavat keskustelut ja kirjailijan asemaa heikentävät säästöt eivät ole syy vähentää kirjoittamista ja lukemisen tärkeydestä puhumista. Päinvastoin: ne ovat syy kirjoittaa yhä enemmän ja puhua näistä asioista yhä painokkaammin.
Olihan taas ajatuksen virtaa. Piti vaan saada nämä ulos, että pääsen jatkamaan uuden romaanini kirjoittamista.
