sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Koronadystopia

Otan nyt oman kirjablogini hetkellisesti koronaviestinnän alustaksi. Juuri tällä hetkellä kirjoihin keskittyminen on ollut haastavaa, mielessä pyörii vain yksi k:lla alkava vitsaus.

Koronatilanne varmasti ahdistaa kaikkia. Itsestä tuntuu, että tilannetta ei pääse minnekään karkuun. Virus on vahvasti läsnä työpäivässä, tuttujen kanssa keskusteluissa, Prisman kassalla ja lehtien lööpeissä. Tilannetta ei helpota yhtään se, kun itse vilkuilee Hesarin (sinällään mainiota) päivittyvää koronaseurantaa vartin välein. Tämä tilanne on varmasti vielä kauan päällä ja jatkuvassa hälytystilassa tämän suhteen oleminen ei ole järkevää. Ei sitä jaksa kukaan.

Oman jaksamisen tueksi päätin kirjoittaa ylös asioita, jotka asettaisivat tilannetta paremmin perspektiiviin ja ehkä vähän vähentäisivät pelkoa tulevaisuuden epävarmuudesta. Aluksi kirjoitin nämä vain omaan käyttööni, mutta päätin nyt näitä jakaa laajemmin. Jos nyt joku vielä jaksaa koronajuttuja lukea.

Olen huomannut, että joillekin ihmisille tilanteen realistisoptimistinen tarkastelu on punainen vaate. Moni tuntuu ajattelevan tyyliin "jos kirjoittaa jotain optimista tilanteesta, niin se tyyppi on varmaan sellainen, joka ei pese käsiä eikä yhtään piittaa muiden hyvinvoinnista." Niinpä tähän alkuun yhdenlainen vastuuvapauslauseke liittyen siihen mitä mieltä olen: Tilanne on oikeasti vakava. Mielestäni kaikki hallituksen asettamat rajoitteet ja ohjeistukset ovat tarpeellisia ja ihmisten tulisi niitä noudattaa. Voi olla hyvinkin järkevää tiukentaa rajoituksia (matkustaminen kotimaassa, ravintoloiden aukiolo jne.) En voi ymmärtää jengiä jotka tässä tilanteessa rynnivät ostoskeskuksen avajaisiin, ajavat jonossa Lapin hiihtokeskuksiin tai käyvät baarissa vedoten siihen, että "eihän siellä kotona kukaan jaksa koko ajan olla".

Mutta ylläolevasta huolimatta tuntuu, että ainakin minun mieleni kaipaa myös astetta positiivisempaa korona-aiheista purtavaa kuin Italian kuolintapausten määrät tai talouden kauhukuvat. Siksi tämä kirjoitus.

Joka päivä uutiset julistavat (ihan oikeasti) huolestuttavia lukuja siitä, kuinka paljon tartuntoja on tullut lisää ja kuinka moni on viruksen aiheuttamiin komplikaatioihin kuollut. Juurikaan ei tuoda esille lukuja siitä, kuinka moni taudista on parantunut. Tällä hetkellä taudista on parantunut virallisten lukujen mukaan lähes 100 000 ihmistä (1). Tässä mukana tietenkin vain ne, joilla korona on diagnosoitu, todellinen luku on paljon suurempi. Satatuhatta tuntuu pieneltä luvulta verrattuna sairastuneiden määrään (noin 300 000), mutta hyvä on huomata, että sairastuneista noin 200 000 on raportoitu viimeisen kahden viikon aikana eikä tuo joukko siis vielä ole ehtinyt parantua.

Italian tilanne on katastrofaalinen ja sieltä nähtävät uutiskuvat ovat kuin pahimmista dystopiaelokuvista. Hyvä on kuitenkin huomata, että Italiassa tauti on keskittynyt hyvin vahvasti Lombardian alueelle. (2) Koko Italia ei siis - onneksi - käsittääkseni ole ainakaan vielä pärjäämisen äärirajoilla.Toivottavasti Lombardian tilanne saadaan estettyä muualla, varmasti siitä on ainakin opittu paljon.

Ruotsissa on otettu Suomesta poikkeava ohjeistus koronantorjunnassa. Koulut ja rajat ovat auki ja terassikausi alkamassa. (3) Itsestä tämä toimintapa ei tunnu oikealta, mutta jossain määrin se antaa myös toivoa siitä, että nykyisiä rajoitteita voidaan joskus alkaa Suomessa purkaa. Aika näyttää onko Ruotsin valinta viisas vai täysin vastuuton.

THL:n arvion mukaan koronaan kuolee Suomessa 500-3200 henkilöä (4). Nyt joku takarivistä huutaa, että THL ei tiedä mitään ja on ollut väärässä koko ajan. En kuitenkaan ole nähnyt parempaakaan - perusteltua - arviota, niin mennään tuolla. Influenssaan kuoli Suomessa 2018 noin 450 henkilöä (5). Samana vuonna Suomessa kuolinsyistä THL:n pahimman skenaarion (3200 kuollutta) yli menivät verenkiertoelinten sairaudet (18 827), kasvaimet eli syöpä (12 902) ja dementia ja Alzheimer (10 120). THL:n koronakuolemien kanssa samoissa luvuissa olivat mm. alkoholin aiheuttamat kuolemat ja tapaturmat. (6)  Omasta mielestäni nämä luvut kertovat, että korona on vakava uhka ja sen aiheuttamat kuolemat tulevat olemaan korkealla tuolla listalla. Pakko kuitenkin myös miettä sitä, kuinka iso luku 500-3200 on suhteessa muihin kuolinsyihin. Ja tämä yhtään väheksymättä sitä, että jokainen kuolema on aina suuri tragedia omaisille ja läheisille.

Hallituksen määräämät rajoitteet muuttavat kaikkien elämää. Se,  mitä on pitkään totuttu pitämään itsestäänselvyytenä, ei olekaan nyt luvallista.

Ainakin itsellä eniten arjessa näkyvä muutos on koulujen kiinniolo. Yksi huoli on, että vaarantuuko koululaisten ja opiskelijoiden oppiminen. Saavatko he kaiken sen opin ja taidot etäopetuksessa, mitä olisi syytä saada. Tässä vähän laajempi tarkastelu laittaa asioita ihan kivasti perspektiiviin. Oletetaan että 1) Keskiverto nuori opiskelee ainakin 12 vuotta (9 v peruskoulu + 3 v lukio/ammattiopinnot) ja 2) Koulut pysyvät kiinni kesälomaan asti ja aukeavat elokuussa ja 3) Lukuvuodessa on 190 koulupäivää. Tässä tapauksessa korona tarkoittaisi sitä, että koko 12 vuoden opintopolulta etänä suoritetaan 2,5 % opinnoista ja normaalisti loput 97,5 %. Ihan ok suhdeluku vielä.

Monessa paikassa nykytilannetta on verrattu talvisotaan. En mahda sille mitään, että mielestäni tämä aliarvioi isosti sodan kokeneita ihmisiä. Nyt on ruokaa kaikilla. Nyt on yhteinen vihollinen, eikä ihmiset tapa toisiaan. Nyt ei perheenjäseniä eroteta toisistaan kuukausiksi niin, että joka hetki täytyy pelätä onko toinen vielä hengissä. Aika hyvälle olemme oppineet kun se, että Netflix hetkellisesti poistaa teräväpiirto tarkkuuden, aiheuttaa suuttumusta. Itsekin havahduin tähän kun sadattelin kaupassa sitä, että itsepalvelukassat oli suljettu.

Siitä, mitä nyt tapahtuu, saa mahtavan tarinan: Ihminen on kurmottanut maapalloa säälimätömästi sata vuotta ja nyt pienen pieni virus saa suuret valtakunnat polvilleen, luonto kostaa. Oikeasti luonto ei tietenkään kosta mitään, vaan vääjäämätön tapahtui, eläimestä hyppäsi ihmiseen virus, joka leviää nopeasti ja johon ei ole valmiina parannuskeinoa. Tykkään silti tarinasta. Voisiko koronanjälkeinen maailma olla sellainen, missä olisimme ihan tyytyväisiä vaikka marketissa olisi vain 10 000 eri ruokatuotetta (nykyisen 20 000 sijaan)? Pienempi valikoima korreloisi varmasti suoraan ruokahävikkiin, maailmanlaajuisesti tuotetusta ruoasta noin kolmannes heitetään roskiin (7). Tässä ei ole mitään järkeä.

Vähentyykö ruokahävikki koronan jälkeen? Muuttuko maailma niin, että Kiinasta ei rahdata järkyttäviä määriä tavaraa, josta suurta osaa ei tarvita? Väheneekö kertakäyttövaatekulttuuri edes hieman? Järkkyykö maailmamme jos enää ei pääsekään lentämään parilla kympillä Suomesta Etelä-Eurooppaan? Jos näihin tulisi edes vähän enemmän rotia, niin ehkä se olisi se positiivinen asia tässä pandemiassa.

Olen miettinyt paljon, miten ja milloin tilanne palaa normaaliksi vai tuleeko rajoitetusta maailmasta uusi normaali vuosikausiksi. Uskon tieteeseen ja uskon ihmisten ahneuteen. Se tiimi, joka keksii tehokkaan lääkkeen tai rokotteen, ei ole jatkossa köyhä eikä kipeä. Tuskin tarvitsee baarissa omia juomia maksaa, jos mainitsee kehittäneensä koronarokotteen. Ratkaisu tulee kyllä, olen varma siitä. Aikataulu on auki.

Olen suuri dystopiakirjojen ystävä. Tähän blogiinkin olen niitä useita arvioinut. Kirjoissa pandemia tappaa suuren osan ihmiskunnasta. Jäljelle jääneet taistelevat olemassaolostaan, yleensä taudin saastuttamia kuolaavia mutantteja vastaan. Nyt ei ole kyse mistään tuollaisesta, senhän jokainen järkevä ihminen ymmärtää. Silti mietin, onko tuo se alitajuinen uhkakuva joka jossain alitajunnan syövereissä aamuyöllä kummittelee. Silloin on hyvä sisäistää fiktion ja faktan ero, aivan kuten kaikessa koronaan liittyvässä viestinnässä. Uskon, että uskallan jatkossakin poimia vessapaperipakkauksen Salen hyllyltä ilman pelkoa siitä, että joku nahkaan ja metalliin pukeutunut sen minulta haulikolla uhaten riistää.

Olipas avautuminen.

Omat päätökseni lähitulevaisuuteen: Seuraa vähemmän (lue: ei joka tunti) uutisia ja somea. Noudata viranomaisten suosituksia ja rajoituksia. Käytä työmatkoista ja harrastuskuskauksista vapautunut aika johonkin, mikä tuottaa hyvää mieltä itselle ja/tai muille.



(1) Coronavirus COVID-19 Global Cases by the Center for Systems Science and Engineering (CSSE) at Johns Hopkins University.
(2) https://www.statista.com/statistics/1099375/coronavirus-cases-by-region-in-italy/
(3) https://yle.fi/uutiset/3-11269301
(4) https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006443205.html
(5) http://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2020/kuinka-monen-kuoleman-syy-on-influenssa-kertovatko-luvut-kaiken/
(6) http://www.tilastokeskus.fi/til/ksyyt/2018/ksyyt_2018_2019-12-16_kat_001_fi.html
(7) https://havikkiviikko.fi/tietoa-ruokahavikista/

2 kommenttia :

  1. Erinomainen kirjoitus! On hyvä muistaa laittaa asiat oikeisiin mittakaavoihin, yhtään tätä nykyistä vitsausta väheksymättä. Toivottavasti tämä "talvisota" (olen samaa mieltä, tässä yltäkylläisyydessä ei sotaa liippaista edes läheltä) saa ihmiset huomaamaan, miten törsäilevää elämää me olemme jo pitkään viettäneet.

    Se mikä tässä kaikessa on pelottaavaa on se, mitä viruksen nimissä tai varjolla tullaan tekemään. Meitä totutellaan poliisivaltioon ja totalitarismiin, ja moni tuntuu sen viruksen nimissä hyväksyvän. Ja se jos mikä on hyytävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tosi hyvä pointti tuo poliisivaltiokommentti. Dystopian tästä voi tehdä se, jos pysyväksi olotilaksi muodostuu se, että koronan varjolla voidaan ilman kyseenalaistamista rajoittaa lähes mitä vain (vähän samaan tyyliin kuin 9/11 jälkeiset terrorismilait). Mun mielestä rajoitukset on nyt ilman muuta tarpeen, mutta ne ei saa jäädä liian pitkäksi ajaksi voimaan "ei koskaan voi olla liian varovainen" -argumenteilla.

      Poista