Kirjailijan uuden vuoden mietteitä

Ihan parasta 2024: kouluvierailut.

Vuonna 2024 päätin satsata kirjoittamiseen selkeästi entistä enemmän. Jäin keväälllä pois päivätyöstä, ja käytin aikani toiminimeni kautta tehtyyn yrityskonsultointiin, kirjoittamiseen ja kouluvierailuihin. 

Kirjoittaminen on jo yli kuuden vuoden ajan ollut itselleni yksi elämän suurista positiivista asioista. Niinpä tuntuukin tympeältä, että viime vuodesta päällimmäisenä puskevat mieleen ikävät ja turhauttavat asiat.

• Nuortenkirjallisuuden näkyvyys ei ole parantunut, ja oma meluamiseni asiasta tuntuu tuuleen huutamiselta. Media, lukulistat, kirjakaupat ja päättäjät puhuvat kauniisti lukutaidon tärkeydestä, mutta konkreettiset teot loistavat poissaolollaan.
• Julkinen keskustelu kirjoittamisesta on (monen muun aiheen tavoin) muuttunut oudon polarisoituneeksi. Äänikirjat, apurahat, kirjailijan tulonmuodostus - monisäikeisistä asioista puhutaan yhä enemmän mustavalkoisen populistisesti ja "vastapuolta" syytellen.
• Julkisen rahankäytön leikkaukset osuvat kipeästi kirjailijoiden tuloihin, ja niillä on esimerkiksi vähälevikkisen kirjallisuuden tuen lakkauttamisen kautta myös suora vaikutus nuorten lukutaitoon. Valtaapitävien viesti kuulostaa omiin korviini tältä: lukutaito ja suomalainen (nuorten)kirjallisuus ei ole tärkeää, vaan siihen käytettäviä investointeja on varaa vähentää.
• Omien kirjojeni julkinen näkyvyys (yhtään missään) oli vuonna 2024 hyvin vähäistä. Epätoivoinen yritys kehittää omaa some-näkyvyyttäni on ollut välillä hauskaa, välillä täydellisen turhauttavaa. Onko kolmekymmentäseitsemän tykkäystä kaiken vaivan arvoista? Onko keski-ikäisen sedän yritys rakentaa some-preesensiä lähinnä noloa?
• Lukuisista hakemuksista huolimatta en saanut yhtään apurahaa kirjoittamiseen. (no, en ollut tämän varaan kyllä mitään laskenutkaan)
• Kirjoistani saamani tulot olivat vuonna 2024 pienemmät kuin mitä olin toivonut/budjetoinut.
• Edelleenkään en saanut uusinta kirjaani paikalliseen kirjakauppaan myyntiin. (tosi pieni juttu, mutta jostain syystä vaivaa mua paljon)
• Kirjoittaminen on ollut usein todella yksinäistä hommaa. Helsingin kirjamessuja lukuunottamatta kohtaamiset muiden kirjailijoiden kanssa ovat jääneet valitettavan vähäisiksi. (joo, tästä voin syyttää vain itseäni)

Kuulostaako yllä oleva lista kauhealta valitukselta ja vinkumiselta. Niin minustakin, ja se ärsyttää. Näistä syistä kirjoittaminen on kuitenkin tuntunut usein turhalta ja merkityksettömältä. Se mikä joskus oli parasta ja hauskinta ikinä, on monta kertaa muuttunut "mitä saakelin järkeä tässä touhussa oikein on" -ajatuksiksi. Onkin siis hyvä näin vuoden vaihteessa muistuttaa itseäni siitä, kuinka paljon positiivisia ja hyviä asioita omalla kirjailijanpolullani vuonna 2024 tapahtui.

• Kirjoitin Saakelin syyllisen alusta loppuun, ja siitä tuli tosi hyvä kirja. (julkaisu maaliskuussa)
• Kirjoitin loppuun ja viimeistelin rikosromaani Banaanin, ja olen ylpeä, että tämmöisen sain tehtyä. (julkaisu huhtikuussa)
• Selkoversiot Saakelin satasesta ja Saakelin syyllisestä ilmestyivät keväällä. (selkomukautus: Sanna-Leena Knuuttila)
• Minulta tilattiin yksi novelli. (julkaisu vuoden 2025 aikana)
• Kouluvierailut! Nämä oli vuoden paras juttu. Yhteensä 21 esiintymistä kouluilla ja kaikki tosi kivoja.
• Pääsin esiintymään Helsingin kirjamessujen Kallio-lavalle yhdessä Sanna-Leenan kanssa.
• Toimin ensimmäistä kertaa ikinä haastattelijana, kun sain haastatella Satu Kontista ja Satu Rämöä Oulun kirjamessuilla.
• Sain osallistua pariin paneelikeskusteluun, ja esiinnyin yhdessä Mikko Koirasen kanssa Kirjasaari-tapahtumassa.
• Pääsin Radio Kalevan haastatteluun.
• Nuortenkirjojeni (lainaus)määrät etenkin Outi-kirjastoissa ovat olleet positiivinen yllätys. Lähinnä ne kertovat siitä, että Oulun alueella Saakeleita luetaan kouluissa todella paljon.
• Sain apurahan kouluvierailuihin. (12 vierailua keväällä 2025 Kainuussa, osittain jo sovittuna)
• Tapasin (lähinnä Helsingin messuilla) monta upeaa kirjailijakollegaa. Nämä keskustelut olivat ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista.
• Lego-videoni sai Tiktokissa yli sata tuhatta katselukertaa. (ehkä joskus kirja-postauksetkin yltää tähän...)

Minulla on tällä hetkellä kuusi uutta kirjaideaa mietittynä. Osasta on vain synopsis, osasta jo kymmeniä liuskoja kirjoitettuna. Ideat ovat kaikki eri genreä (nuortenkirja, autofiktio, sci-fi, dekkari, feel-good, jotain ihan muuta). Eri genrejä kokeilemalla olen yrittänyt houkutella kirjoitusinnostusta takaisin. Uskon, että jossain vaiheessa vuotta 2025 kirjoittaminen on taas kivaa ja tuntuu tärkeältä, ja joku noista ideoista jalostuu kirjaksi, jota voin tarjota kustannettavaksi. 

Yleisesti toivon, että vuonna 2025 kirjoista ja kirjoittamisesta puhuttaisiin viime vuotta enemmän mahdollisuuksien ja positiivisuuden kautta, vaikka huolia niin lukutaidosta kuin kirjailijoiden asemasta paljon onkin. Tärkeää olisi myös, että puheet muuttuisivat teoiksi. Viime kädessähän kirjat on ihan parasta, ja lukeminen kannattaa aina.