Nokia Lumia 800 - vuoden jälkeen

Arvioin Lumia 800 puhelintani viikon käyttökokemuksen perusteella huhtikuussa 2012. Tuo postaus on blogini ylivoimaisesti luetuin juttu joten päätin kirjoittaa mitä ajatuksia kyseinen luuri herättää reilun vuoden käytön jälkeen.

Yleistä käyttöliittymästä

Kirjoitin jo aikaisemmin varovaisen positiivisesti käyttöliittymän ilmeestä eikä ajatukset ole siitä paljon muuttuneet. Tiilipohjainen "flat design" on selkeä ja antaa rauhallisen vaikutelman. Entisenä S40 puhelinten suurkäyttäjänä olen kaipaillut tosin enemmän personointimahdollisuuksia. Nyt itse voi ulkoasuun vaikuttaa hyvin vähän. Lisäksi vakiotiilet (Mail, Internet Explorer, Viestit jne) tuntuu vähän turhankin minimalistiselta designinsa suhteen ja usein pitää kahteen kertaan katsoa että varmasti käynnistää oikean sovelluksen, niin samannäköisiä kuvakkeet ovat.

Käyttöliittymän suurimpia ongelmia on moniajo ja siihen liittyvät asiat. Etulevyn nuoli-näppäimen toiminta on edelleen aivan liian yllätyksellistä eikä sitä painamalla tiedä mihin sovellukseen tai sovelluksen tilaan puhelin palaa. Taustalla pyörivät ohjelmat on hankalasti ymmärrettävissä ja välillä tuntuu että taustalla ollut ohjelma ei ole oikeasti ollut ajossa, vaan jäädytettynä aikaisempaan tilaansa. Tämä aiheuttaa yllätyksiä esimerkiksi navigoinnin ja Sports Trackerin kanssa. Loppukäyttäjänä tulee sellainen olo, että vaikkapa navigoinnin aikana ei uskalla luuriin koskeakaan ettei vain sovellusta vahingossa sulje ja joudu aloittamaan navigointia alusta kohteen asettamisella.

Paljon puhuttu "7.8"softapäivitys oli pettymys. Toki se paransi aloitusnäyttöä ottamalla pois alkuperäisen idoottimaisen "surureunan" joka vei turhaan tilaa tiililtä, mutta muuten parannukset olivat hyvin pieniä. En oikein jaksanut innostua esimerkiksi siitä, että teemoihin tuli muutama väri lisää valittavaksi.

Mikä sen sijaan on toiminut hyvin, on ihmiskeskeisyys useissa toiminnoissa. Eri sosiaaliset verkostot yhdistyvät puhelimessa nätisti ja vieläkin tulee välillä "wow!" fiilis, kun pystyy jokaisen henkilön alta näkemään kaikki häneen liittyvät tapahtumat, olivat ne sitten puheluja, Facebook kuvia tai LinkedIn päivityksiä.

Pakolliset Microsoft palvelut

Kun ostaa Lumian, niin käytännössä alkaa ainakin kolmen Microsoftin palvelun käyttäjäksi - Zunen, Skydriven ja Bingin.

Zune toimii ihan hyvin ja on selkeästi Nokian omaa vanhaa PC/Nokia/OVI Suitea parempi ohjelma puhelimen tietojen hallintaan. Edelleenkin kuitenkin usein ärsyttää se, että puhelinta ei saa massamuistitilaan vaan esimerkiksi kuvien siirtämistä varten on pakko olla Zune asennettuna. Ja sitä ei tietenkään saa esimerkiksi Linuxille.

Skydrive on ollut minulle positiivinen yllätys. Tiedostot siirtyvät pilveen automaattisesti ja saumattomasti, ilman että minun tarvitsee käyttäjänä siitä murehtia. Ei siis valittamista tämän (puoli)pakollisen MS palvelun kanssa.

Laitteen etulevyn suurennuslasinäppäin vie aina suoraan Bing hakukoneeseen. Tämä on kieltämättä kätevää, vaikka viikon käytön jälkeen epäilin koko näppäimen tarpeellisuutta. Mutta kyllä on monta kertaa tullut Googlea ikävä, Bing nyt vain on yksinkertaisesti perushyvä hakukone siinä missä Google on erinomainen. Bingin keskinkertaisuuteen tottuu, mutta aina kun välillä käyttää esimerkiksi iPadin Google hakua, niin tulee kironneeksi sitä, ettei Lumian oletushakukonetta voi vaihtaa. Suurimpia eroja hakukoneissa on esimerkiksi hakusanojen täydennyksessä, kuvien haussa ja hakutulosten laadussa.

Luotettavuus

Lumiani on ainoastaan yhden kerran reilun vuoden aikana mennyt tilaan, jossa vain soft-reset (Volume down + power näppäin 15 sekunnin ajan alaspainettuna) auttoi herättämään puhelimen henkiin. Tästä pisteet Nokialle, harva käyttämäni puhelin on ollut yhtä stabiili.

Mutta, mutta... iän myötä puhelimen tietty tahmaisuus on lisääntynyt ja välillä laite hidastuu yllättäen. Usean kerran on myös käynyt niin, että joku sovellus ei enää suostu käynnistymään ellei puhelimesta käytä virtoja pois päältä. Välillä sovelluksia on myös joutunut uudelleen asentamaan että on saanut ne taas toimimaan. Vika ei todennäköisesti ole huonoissa sovelluksissa, sillä tätä tapahtuu myös ja pääosin Nokian vakiosovellusten kanssa. Sovellusten poistaminen ja muutenkin puhelimen "siivoaminen" tuntuisi auttavan jonkun verran asiaan, mutta kyllähän tässä vahva Windows käyttöjärjestelmä de-ja-vu tulee, kun käytön myötä noita ongelmia ilmenee. Liekö ongelmat muistinhallinnassa vai missä, mutta välillä nuo ärsyttää.

Puhelin ei kuitenkaan kertaakaan ole pettänyt vaan pääsääntöisesti kaikki toimii hyvin. Huomattavasti vähemmän luotettaviakin luureja olen käyttänyt.

Sovellukset

Olen löytänyt sovelluskaupasta (Marketplace) kohtalaisen hyvin sovellukset ja pelit mitä olen halunnut. Mutta kieltämättä olen hieman pettynyt siihen, että edelleenkin moni hyvä sovellus julkistetaan ensin iOS:lle ja Andrdoidille ja sitten ehkä, pitkän tauon jälkeen, Windows Phonelle. Tietokonelehtien sovellusarvioita on vähän tylsä lukea, kun tyypillisesti arvioiduista sovelluksista vain murto-osa on saatavilla omaan puhelimeeni.

Kauppa itsessään toimii hyvin ja asennukset on aina onnistuneet helposti, nopeasti  ja luotettavasti.

Työkäytössä


Sähköposti toimii tässä Lumiassa erittäin hyvin. Liitteet aukeavat nätisti ja ovat pääsääntöisesti hyvin luettavissa puhelimella. Myös synkronoinnit ovat toimineet hienosti ja ilman mitään ongelmia.

Kalenterista jää semmoinen maku, että on tullut kiire ja kalenterista on tehty vain pakolliset osat kuntoon. Toki se toimii luotettavsati ja siinäkin synkat sun muut on olleet luotettavia, mutta onhan se kuitenkin aika karun näköinen ja viikkonäkymän puuttuminen on harmillista.

Office sovellukset on viety hyvin mobiiliympäristöön. Aika vähän niitä on tullut käytettyä, mutta kokemukset on olleet positiivisia.

Usein huomaa, kuinka monipuolisia vanhat työkäyttöön suunnatut Symbian laitteet olivat asetusten sun muiden suhteen. Esimerkiksi sähköpostin synkronointiasetukset tukivat niissä työkäyttöä paljon paremmin. Nykypuhelimissa on vähän "one size fits all" fiilistä ja tuo aiheuttaa kompromisseja toiminnallisuuksien suhteen. Tämä ei ole missään tapauksessa vain Lumioiden heikkous, käsittääkseni esimerkiksi iPhonen synkronointisetukset ovat vieläkin rajallisemmat. Mutta ei silti ole Symbiania ikävä, niin paljon sujuvampaa työskentely Lumialla on.


Kamera

Kameralta alunperin odotin paljon, mutta kyllähän tässä mallissa kamera on vain perushyvä, ilman suurin ylisanoja. Hyvässä valaistuksessa paikallaan olevista kohteista tulee hyviä kuvia joissa väritkin on aika hyvin kohdillaan. Mutta heti kun valo vähenee tai liike pitäisi vangita lyhyemmällä valotusajalla niin kännykkäkameran rajoitukset tulevat vastaan.

Kameran kanssa Skydrive toimii hyvin, tykkään siitä että kuvat siirtyvät pilveen automaattisesti taustalla eikä siitä tarvitse huolehtia.

Kamera on alue, jolle on softapäivitysten ja lisäsovellusten muodossa tullut eniten uutta vuoden aikana. Panoraamakuvaus, kuvienkäsittely, liikekuva, erilaiset morphauskikkailut - kaikki hyvin toimivia mukavia lisäyksiä.

Facebook

Sosiaaliset mediat on hyvin integroitu osaksi puhelimen perustoimintoja ja erillisellä Facebook sovellukselle on hyvin vähän käyttöä. Kuitenkin valitettavasti jotkin Facebook toiminnot ja viestit puuttuvat puhelimen perustoiminnoista ja erillistä sovellusta joutuu välillä käyttämään. Eikä Windows Phonen virallinen Facebook sovellus ole kovin hyvä.

Voi olla tyhmän käyttäjän vikaa, mutta en ole vieläkään onnistunut kunnolla selvittämään, miksi osa Facebook viesteistä tulee suoraan Viestit sovellukseen, mutta osa on näkyvissä vain jos käynnistä Facebook sovelluksen.

Status-tietoa Facebookiin on helppo päivittää ja myös kuvat siirtyvät sinne hienosti. Paikkatietokanta on huomattavasti Foursquarea suppeampi ja jostain syystä uusien paikkojen lisääminen ei millään tahdo onnistua vaan aina tulee joku virheilmoitus.

Sitä sun tätä


Viikon käytön jälkeen kirjoittamassani arviossa kritisoin staattisen IP:n määrittelemisen puuttumista. Tuo oli ainoa kerta kun sitä olen tarvinnut enkä usko että tämän puute on ongelma kenellekään.

Soittoäänien käyttöön on tullut apuohjelmia ja soittoäänien itse tekeminen tai musiikin käyttäminen niissä on astetta helpompaa. Kuitenkin edelleenkin omaan mieleen liian hankalaa, kannattaisi ottaa oppia vanhoista S40 puhelimista missä tämä oli tehty hyvin. Alussa sain hetken askartelun jälkeen vaihdettua Nightwishin Imagenariumin soittoääneksi enkä ole sitä vaihtanut.

Internet Explorer on toiminut selaimena yllättävänkin hyvin. Se ei hidastele, lähes kaikki sivut näkyvät hyvin ja käytettävyys on pääsosin kunnossa. Suurin ongelma on nuoli takaisin-napin toiminta. Kun sitä painaa kerran, se vie edelliselle sivulle. Kun sitä painaa toisen kerran, se sulkee selaimen. Arvatkaa kuinka monta kertaa ole vahingossa poistunut selaimesta ja oppinut pelkäämään tuota nuoli-näppäintä. Argh! Eikö nämä tule jossain käytettävyystesteissä esiin?

Navigointi on toiminut hyvin ja opastanut perille. Musiikinkuuntelu toimii ilman ongelmia, FM radio on kiva lisä, joskin äänenlaatu kuulokeantennilla on usein niin huono että käytän lähes ainoastaan internet-radio kanavia. Ylellä on ihan kiva sovellun Windows Phonelle. Musiikin kontrollinappien tuleminen esiin kun painaa äänenvoimakkuusnappeja on hyvä ja toimiva idea.

Mikä välillä ärsyttää on se, että kun laittaa puhelimen äänettömälle, niin se ei hiljennä esimerkiksi pelien ääniä. Eli kun haluaa pelata Angry Birdsiä bussissa niin täytyy aina kelata volumet nollille (tai vaimentaa äänet pelistä suoraan) , pelkkä äänettömälle laittaminen ei riitä.

Myös tekstinsyötössä on ärsyttävä piirre kun ennustava syöttö on päällä. Aina kun kirjoitan "ok", puhelin haluaa vaihtaa sen "on" sanaksi. Tämä on todella rasittavaa, kun tuota "ok":ta tulee aika usein käytettyä. Tässä ei sanaston opettaminen jostain syystä toimi hyvin tai sitten en osaa sitä käyttää. Hyvä ominaisuus teksinsyötössä on syöttökielen vaihtomahdollisuus lennosta.

Akkukesto

Akku kestää normaalissa käytössäni maksimissaan yhden päivän. Rutiiniksi on tullut, että annan puhelimen olla aina yön laturissa. Kyllähän tämä akkukesto on mielestäni yksi suurimmista nykyisten puhelinten ongelmista. Ihmeellistä on, että vaikka muu tekniikka on kehittynyt huimasti, niin akkuteknologia tuntuu polkevan paikoillaan.


Mekaaninen laatu

Olen käyttänyt myyntipakkauksen mukana tullutta silikonisuojusta puhelimen päällä koko ajan. Kieltämättä se alkaa nyt olla jo hyvin nuhjuisen ja likaisen oloinen, mutta suojaa kyllä hyvin pieniltä kolhuilta. Suoja kerää alleen töhnää ja kannatta välillä muistaa puhdistaa puhelin sen alta.

Epäilin alunperin usb portin heiveröisen läpän kestävyyttä. Se kesti kauemmin kuin odotin ja katkesi vasta noin vuoden käytön jälkeen.

Kokonaisuutena Lumiani on edelleen mekaanisesti muuten uudenveroisessa kunnossa. Mikää kohta ei nitise eikä natise, näytön lasi ei ole naarmuuntunut vaikka olen pitänyt puhelinta paljon taskussa, liittimet toimivat hyvin ja niin edelleen.

Yhteenveto

Älypuhelimet kehittyvät kovaa vauhtia ja kieltämättä Lumia 800 vaikuttaa jo hieman vanhentuneelta. Perusfiilikseni siitä on kuitenkin ollut positiivinen, kaikesta ylläolevasta kritiikistä huolimatta. Puhelimeni on toiminut luotettavasti ja käyttötuntuma on useimmiten miellyttävä, kotoinen ja selkeä. Useat ylhäällä luetellut ongelmat ovat ongelmia myös muissa älypuhelinmalleissa, kuten esimerkiksi akkukesto ja kameran rajoitukset.

Niinpä tulen vahvasti harkitsemaan seuraavaksikin puhelimeksi Lumiaa. Ainakin jos kameraan saadaan selkeää "Nokia lisää", moniajoon liittyviä ongelmia korjataan ja sovelluskaupan tarjonta paranee.

Dennis Lehane: Kuutamomaili (Tammi)

Kuutamomaili on kuudes kirja Lehanen Kenzie-Gennaro sarjassa. Lehane on tämän dekkarisarjan lisäksi kirjoittanut myös patconroymaista ajankuvaa (Menneisyden ote) ja yliluonnollisia elementtejä sisältävän jännärin (Suljettu saari). Olen kaikki Lehanen aikaisemmat teokset lukenut ja pitänyt niistä todella paljon. Odotukset olivat siis korkealla kun aloitin Kuutamomailin lukemisen.

Kirjan pääosassa on pariskunta Patrick Kenzie ja Angela Gennaro. Aikaisemmissa sarjan osissa he ovat yhdessä ratkoneet yksitysetsivinä rikoksia, mutta nyt aikaa on kulunut ja perheenlisäyksen myötä Angela on jättäytynyt pois dekkarin hommista.

Kuutamomaili on jatko-osa aikaisemmin ilmestyneelle kirjalle Muisto vain. Tuosta kirjasta on myös tehty elokuva, joka taisi näkyä televisiossa ihan muutama kuukausi sitten. Kuutamomailin voi lukea myös itsenäisenä teoksena, mutta suosittelen kyllä ilman muuta lukemaan aikaisemman osan ensin.

Kuutamomailissa Patrick tutkii teini-ikäisen tytön katoamista ja joutuu samalla palaamaan kahdentoista vuoden takaisiin tapahtumiin ja omiin moraalisiin valintoihinsa. Oikean ja väärän raja hämärtyy taas kerran kun tapahtumat etenevät Bostonin monin paikoin lohduttomassa ympäristössä. Lehanen maailma on edelleen väkivaltainen ja päihteitä täynnä, jokainen pitää huolen omista asioistaan ja toisesta välitetään vain jos siitä on jotain hyötyä itselle. Herkullisena sivuhenkilönä esiintyy taas väkivaltainen, ihastuttava nallekarhu, Bubba. Kiinnostavaa miten Lehane on Bubbasta onnistunut luomaan hahmon, joka tuntuu sympaattiselta samalla kun ampuu kidutustarkoituksessa toista polveen. Muisto vain kirjan elokuvaversion Bubba oli muuten minulle suuri pettymys, hän ei ollenkaan vastannut sitä mielikuvaa mikä minulle oli kirjoista tullut.

Lehane kirjoittaa tyylinsä mukaisesti paljon lyhyttä dialogia, jota on helppo ja miellýttävä lukea. Aikaisemmissakin kirjoissa musta huumori on ollut vahvasti esillä, mutta Kuutamomailissa huumoria on vielä enemmän ja se on paikoin vielä mustempaa. Etenkin loppupuolen väkivaltainen välienselvittely oli kuin Pulp Fictionista repäisty. Väkivaltaa kirjassa ei tällä kertää kuitenkaan ollut mielestäni liikaa, kuten joissain Lehanen edellisissä kirjoissa.

Kuutamomaili oli hyvä dekkari joka tempasi mukaansa alusta loppuun. Ihan Lehanen parhaimmistoon en sitä kuitenkaan nosta. Kirja tuntui loppujäähdyttelyltä Kenzie-Gennaro sarjalle, ihan täysillä ei enää menty, ihan kaikkea ei enää jaksettu antaa. Tuntui vähän, että Lehane on päähenkilöidensä tapaan väsynyt kaikkeen siihen välinpitämättömyyteen, harmauteen ja pelkoon, joka kirjan ihmisten arkea leimaa.

* * *