Palavan huoneen pääosassa on Connellyn suosituin hahmo, eläkeiän kynnyksellä oleva rikosetsivä Harry Bosch. Hän selvittää ampumistapausta, jonka uhri kuolee kymmenen vuotta laukausten jälkeen. Tapauksen tutkinta vie Boschin Kalifornian politiikan pimeälle puolelle, missä tutkintaa ei katsota hyvällä.
Uutena henkilönä Connelly esittelee Lucy Soton, nuoren tulokkaan, joka määrätään Boschin pariksi. Soton kautta tutkintapöydälle päätyy myös 20 vuotta sitten useamman lapsen hengen vaatinut tulipalo.
Connelly kirjoittaa hyvin ja sujuvasti. Kirjan rakenne ja juonenkäänteet ovat kuin oppikirjasta, tarkkaan mietittyjä ja loogisia. Palavasta huoneesta puuttuu kuitenkin särmä, tuntuu kuin kaikki terävät kulmat olisi hiottu pehmeiksi ettei kirja tai sen henkilöt varmasti ärsytä tai loukkaa ketään ja että kirja varmasti sopii mahdollisimman laajalle lukijakunnalle. Esimerkiksi Boschin ja Soton yhteistyöstä olisi voinut saada paljon enemmän irti, nyt lähes-eläkeläisen ja tulokkaan suhde on ärsyttävän kliininen ja virallinen. Tämä särmien hiominen tekee kirjasta yksinkertaisesti tylsän. Loppua kohti jännitys rakentui hieman intensiivisemmin ja luin tarinan kuitenkin loppuun asti vaikka jatkuvasti meinasi lukuväsymys iskeä.
Mielestäni fiktiiviset kirjat voidaan - hieman mustavalkoisesti - jakaa kahteen ryhmään. Osassa kirjoista lukija on "kirjan sisällä", osassa kirjoista lukija taas on "kirjan ulkona" ja tarkastelee tapahtumia ulkopuolelta. Palavassa huoneessa jäin kauas ulkopuolelle, kirja ei imaissut sisäänäsä missään vaiheessa.
* *
Mä innostuin katsomaan HBO Nordicilta Boschin ekan kauden viime vuonna ja nyt viikonloppuna maratonina kakkoskauden - jännäreille ja dekkareille käy mulla usein näin, että katon ensin sarjan ja elokuvan ja sitten vasta alan miettimään, että jaksaisinko lukea kirjanakin. Ylikomisario Morsesta oon lukenut yhden ja tykkäsin kirjasta yhtä paljon kuin tv-sarjastakin. Ehkä tänä kesänä ehtisin lukea toisenkin ja jos kokeilisin Michael Connellyn jännäriä myös Harry Boschista.
VastaaPoistaBosch sarjan alkupään kirjat olivat kyllä tosi hyviä ja olin niihin ihan koukussa. Kannattaa lukea järjestyksessä, Tunnelirotta ensin, kun kirjoissa jonkin verran viitataan edellisiin osiin ja myös Boschin yksityiselämän kiemurat jossain määrin jatkuvat kirjasta toiseen.
Poista