Reetta Vuokko-Syrjänen: Syntykeho (Osuuskumma)

Arvostelun osa 1, jossa kerron, miksi Syntykeho ei ole hyvä kirja

Hyvä kirja on sellainen, jota ei malta päästää käsistään, vaan se on pakko lukea loppuun mahdollisimman nopeasti. Erinomainen kirja on sellainen, jonka viimeisiä lukuja ei raaski lukea nopeasti, koska ei halua kirjan koskaan loppuvan. 

Syntykeho on erinomainen kirja.

Arvostelun osa 2, jossa esittelen Kipin ja Artistin

Syntykeho (eli miten juosta pakoon ilman jalkoja) sijoittuu 2400-luvulle. Väestönkasvu on ylittänyt maapallon sietokyvyn rajat. Tiede on onneksi keksinyt ratkaisu: mieli on onnistuttu erottamaan kehosta.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen määrittelee hänen mielensä, ja keho on vain mielen jatke. Normikansalaisille annettaan käyttöön yksi keho kolmea henkilöä kohti. Köyhälistö viettää aikaansa kehottomana sosiaaliservereillä unelmoiden edes lyhyestä kehoajasta. Eliitti vaihtaa kehoa kuin vaatteita aina tilanteeseen sopivaksi; "minkä lihan tänään valitsisi?" -tyyliin.

Päähenkilö Kip Markham on elänyt kehottomana serverillä tomaatin mausta haaveillen useita vuosia. Sattumien kautta hän pääsee kehoon, pakenee ja tapaa lain harmaalla alueella operoivan (pun intended) eliitin kehonmuokkaajan Artistin.

Tästä eteen päin en halua paljastaa liikaa. Luvassa on muun muassa syntykehon metsästystä, virkavallan pakoilua, räjäyttelyä, kodin etsintää ja kiiturilla lentämistä.

Arvostelun osa 3, jossa kehun kirjaa

"Haluaisitko todella elää ikuisesti, jos et enää koskaan voisi koskettaa toista ihmistä?"

Ylläoleva on lainaus Tulevaisuuden kasvot -keskusteluohjelmasta 18.4.2463. Vuokko-Syrjänen aloittaa jokaisen luvun dokumentaarisella artifaktilla. Tykkäsin tästä rakenteellisesta ratkaisusta, samoin kuin hänen tavastaan nimetä luvut tyyliin "31. luku, jossa hengitän".

Kirjan juoni on mukavan vaihteleva ja yllättävä. Tarina soljuu eteenpäin helposti luettavana, sitä kerrotaan koko ajan Kipin näkökulmasta minä-muodossa. Mukana on  sopiva määrä huumoria, mistä tykkäsin kovasti. Liian synkät dystopiat eivät koskaan ole olleet itselleni se rakkain tyylilaji.

Rakenne ja juoni ovat siis kunnossa. Erinomaisen kirjasta tekee kuitenkin sen esittelemä vaihtoehtomaailma. Artistin työpaja, kiiturin ominaisuudet, pop-tähden mielikuvitukselliset kehot, rekonstruktioiden ongelmallisuus, serverin zenimäinen rauhallisuus: kaikki yksityiskohdat rakentavat taidokkaasti maailmaa, johon uppoutuu, ja jonka näkee lukiessa silmissään.

Mielen lataus kehosta serverille ja takaisin niskassa olevan portin kautta on kieltämättä rankkaa tieteisfantasiaa. Syntykeho kuitenkaan ole mikään hard-core sci-fi kirja, vaan uskon, että siitä tykkäävät myös normaalisti tieteiskirjallisuutta välttävät lukijat. Vaikka teknistieteellistä kuvausta on kohtuullisen paljon, on tarinan keskiössä kuitenkin koko ajan ihminen.

Arvostelun osa 4, jossa yritän löytää edes jotain kritisoitavaa

Luin kirjan loppuun muutama tunti siiten ja olen siitä yhä niin täpinöissäni, että on hankala löytää mitään, mikä olisi minua häirinnyt tai ärsyttänyt. Yritetään kuitenkin löytää jotain.

Loppuratkaisu oli omaan makuuni hieman liian ennalta arvattava ja särmätön.

Loppujen lopuksi tarina pyörii koko ajan vain muutaman henkilön ympärillä (tähän vaikuttaa paljon myös minä-muotoinen kerronta). Tämä kestää kyllä hyvin kirjan maltillisen (478 sivua) pituuden, mutta kieltämättä piirit tuntui välillä hieman pieniltä.

Arvostelun osa 5, jossa paljastan kuka kuvassa on

Syntykeho kestää mielestäni vertailun mihin tahansa lukemaani vastaavan genren kansainväliseen menestysteokseen. Se muistutti muun muassa Marc-Uwe Klingin mainiota Qualityland-teosta. Lukiessa tuli myös useaan kertaan mieleen, kuinka mainion kehikon kirja antaisi vaikkapa Netflix-sarjalle. 

Kirjan on kustantanut Osuuskumma, joka on  vuonna 2012 perustettu osuuskuntamuotoinen kustantamo, joka ansiokkaasti julkaisee suomalaista spekulatiivista fiktiota. Toivottavasti lukijat löytävät kirjan, vaikkei se suurten kustantamoiden ulkopuolelta tulevana näytäkään saavan paljon hyllytilaa kirjakaupoissa. 

Vielä kerran tähän loppuun: Syntykeho on erinomainen kirja! Esikoisromaaniksi se on suorastaan hämmentävän lumoava.

Arvion yhteydessä olevassa kuvassa on DALL-E tekoälyn tulkinta siitä, miltä Artistin keho näyttää. Tekoäly piirsi kuvan perustuen minun oman mieleni tulkintaan siitä, miltä Artisti näyttää kirjan perusteella silloin, kun on höyhenkehossaan. 

* * * * *